Värikylläisiä, sadunomaisia töitä maalaavan Amalian ensimmäinen näyttely järjestetään Yhdysvalloissa

Öisessä luomisvimman puuskassa ei tunne väsymystä eikä nälkää

SANNA SUONPÄÄ, Lempäälän - Vesilahden Sanomat 9.7.2007

Lempääläläinen taidemaalari Taina Toivonen, taiteilijanimeltään Amalia, on aina rakastanut kirkkaita, räiskyviä ja täyteläisiä värejä. Tällaiselle ihmiselle on erityisen kova paikka, kun näköhermot vaurioituvat niin, että näkee vain harmaan eri sävyjä ja haaleita värejä.
– Sairastuin vuosituhannen taitteessa MS-tautiin, ja sairauden alkuvaiheessa oli ongelmia näön kanssa. Menetin kykyni nähdä värejä, hän kertoo.
Värien näkemisen kyky onneksi palautui myöhemmin, ja sen kyllä huomaa naisen värikylläisistä akryylimaalauksista. Jouduttuaan jäämään pois atk-suunnittelijan työstään Amalialla on jäänyt entistä enemmän aikaa maalaamiselle. Hänen töitään ei ole tähän mennessä ollut esillä vielä yhdessäkään näyttelyssä, mutta syksyllä on luvassa ensinäyttely. Se on Lempäälästä katsoen hieman kaukana, rapakon takana New Yorkissa.
– Osallistuin keväällä kilpailuun, jonka järjesti New Yorkissa sijaitseva Agora Galleria. En sijoittunut kilpailussa, mutta gallerian johtaja Angela Di Bello otti yhteyttä ja pyysi taulujani sinne näytteille, Amalia iloitsee. Vuonna 1984 perustettu Agora Galleria on iso myyntigalleria, jossa on paljon töitä Yhdysvaltojen ulkopuolelta, muun muassa Kanadasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopasta. Agora Galleriassa on aikaisemminkin ollut esillä suomalaistaiteilijoiden töitä. Amalialle varataan galleriasta kolmeksi viikoksi tila, johon voi ripustaa kuutisen työtä.


Taina Toivonen, taiteilijanimeltään Amalia, on piirtänyt ja maalannut lapsesta asti. Aikaisemmin se oli hänelle vain harrastus, mutta jouduttuaan jäämään pois työelämästä hän on omistanut yhä enemmän aikaa taiteen tekemiselle.
Amalia käyttää rohkeasti väripalettia.


Monissa Amalian töissä on sadunomaisia naishahmoja, joilla on pitkät kiharat hiukset.



Maalaaminen on Amalialle hyvin tärkeä osa elämää, toisinaan jopa pakkomielle. Hän tietää, miltä tuntuu monien taiteilijoiden kuvailema nollatila. Kun luomisvimma on päällä, ei tunne väsymystä tai nälkää ja pää tyhjenee kaikista arkisista ajatuksista.
– Maalaan yleensä öisin, sillä silloin on rauhallista, kun muu perhe nukkuu. Saatan maalata kellon ympäri, iltayhdeksästä aamuyhdeksään, enkä yön aikana poistu maalaustelineen vierestä muuta kuin juomaan vettä ja vessaan.
Aiheet kumpuavat yleensä tunnetiloista, sisäisestä maailmasta ja vilkkaasta mielikuvituksesta. Amalia ei yleensä suunnittele aihetta etukäteen, hän vain alkaa maalata. Joihinkin maalauksiin hän on saanut kimmokkeen ulkopuolisesta maailmasta ja sen tapahtumista: esimerkiksi yksi työ on vetoomus susien puolesta ja toisen työn sytykkeenä on ollut venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murha. Ennen sairastumistaan Amalia oli aikamoinen rämäpää: hän harrasti karatea ja laskuvarjohyppyä sekä haaveili moottoripyörän hankkimisesta. Sairaus pakotti jättämään vauhtimimmin harrastukset ja etsimään tilalle muuta elämän sisältöä.
– En tiedä, miten olisin selvinnyt ilman maalaamista. Olen huono puhumaan asioista, joten maalaaminen on minulle keino purkaa asioita, hän kuvailee.
Hämeenkyrössä syntynyt Taina Toivonen muutti Lempäälään vuonna 2000 Valkeakoskelta. Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso Timo Toivonen sekä lapset Tomi, 19, Tanjaana, 16, ja Tinja, 13. Omakotitalossa Hauralassa asuvilla Toivosilla on lemmikkeinä kissa, kaksi koiraa, kani ja kilpikonna.

PALUU - BACK