värikkään taiteilijan päiväkirja
Kerran kesällä

Kerran kesällä

Kesäpäivä

Kesäpäivä

Kesäyö

Kesäyö

Salainen puutarha

Salainen puutarha

29.12.2010 Keskiviikko

Uuteen Vuoteen...

Vauhdikkaasti täysillä valoilla. Pää täynnä huimia suunnitelmia ja jalat tiukasti maankamaralla. Hmm, tai jotakin sinnepäin.

Läväri lärviin Aatonaattona oli vielä kiire mukana kuvioissa. Viime hetken lahjat ja kirpparikäynti. Etsiskelin vaatteita Uuden Vuoden häihin ja löysinkin. Samalla löytyi se hyväntekeväisyyskohde, johon tahdoimme roposiamme laittaa tulevana vuonna. Kävin myös ottamassa lävärin salassa muilta. Ihan vain ärsyynnyttyäni Aamulehden lävistys-/ulkonäkökeskeisestä keskustelusta. Vanha anarkisti siis elää ja voi hyvin jossakin pään sisällä ;-)

Joulu meni mukavissa merkeissä sukulaisten ympäröimänä ja hyvän ruuan huumaamana. Aattona ei ollut enää kiire minnekään vaan aamusella ehti keittää joulupuurot kaikille mukaanlukien koirat ja kututkin. Pihan linnut, hiiret ja oravaisetkin saivat ruokaa niin kuin joulun henkeen kuuluu.

Gaboom Tänään mies ja tytär kävivät ostamassa ilotulitteita. Mä tilasin Stalinin urut, kuten joka vuosi ja halusinpa koeajoon myös uuden karhean 'hekottimen'. Meillä piskuinen Veeti-koira pelkää koko paukkuvan ja räiskyvän päivän. Viivi Saapa nähdä onko kultsupoika Nipsu samaa maata vaiko samanlainen 'sotilaskoira' kuin edesmennyt sakemannimme Viivi, joka ei pelännyt mitään tai ketään. Kuttuset ovat tallissaan turvassa, eikä taivaalla välkkyvät värikkäät räyhähenget vaikuta sarvekkaiden neitosten elämään isommiten. Muuten otammekin ihan rauhallisesti ja uninalle kutsunee ajoissa, koska tyttären häät ovat seuraavana päivänä.

40v Absolutely Fabulous Siellä jossakin se häämöttää... Syntymäpäivä. Pyöreä sellainen. Hui. Täytyy kaivaa esiin Todella Upeeta-sarjan jakso, jossa Edina täyttää karmistuttavat 40-vuotta. Siinä on ratkiriemukasta kick-ass-asennetta tarvittava määrä synttäreistä selviämiseen! Uuden Vuoden lupaukseksi riittää nyt se, että lupaan olla kiltimpi ja armollisempi itselleni... Ja ehkä sitä kautta myöskin muille.

Hyvää Uutta Vuotta 2011 kaikille!!!!


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti



9.12.2010 Torstai

Hyasinttien tuoksua

Kuusi mallia 2009 Mistä muodostuvat joulukuiset tuoksut? Hyasintit ovat mun listallani ihan alussa, mutta heti perässä tulevat piparkakut, glögi, kalkkuna/kinkku, joulukuusi, pakkasilma, appelsiinit, sauna, monivivahteiset tuoksukynttilät ja kaikenkirjavat mausteet inkivääristä kaneliin. Jokaisella tuoksulla on oma värinsäkin. Sauna tuoksuu erisävyiselle vihreälle kuin joulukuusi. Kinkun tuoksu on vahvaa punaista kuten rinnalleen vaatimansa viinikin. Pakkasilma on kylmää sinistä raidoitettuna hopeajuovilla.

Kutut käyskentelevät pihalla aitauksessaan ja Nipsu vahtii laumaa omasta tarhastaan silmä kovana. Meidän tapakasvatusprojektimme on käynnistynyt hyvissä merkeissä. Ainakin koirassa on kaikki ainekset kelpoon koirakansalaiseen.

Leivoin eilen intialaista naanleipää Sikke Sumarin-Ruokaa rakkaudella-ohjelman inspiroimana. Oli ihanaa ja siitä taisi tulla hittituote tähän perheeseen. Mä olen kamala leipä- ja pullahiiri, joten täytyy hieman varoa kuinka paljon näitä autuaita viljatuotteita ja kunnioitusta herättäviä hiilaripommeja kupuunsa ahtaa.

Munatoti Valkoviiniglögi on hyvää, vaikka viineissä olenkin enemmän punaviinin ystävä. Ikävä jälkiseuraamus närästys vain ilmestyi taas joulukuuta pilaamaan kuten viime vuonnakin, jolloin siirryin munatoti- ja lumipallolinjalle. Todellakin...sen huomasi pulloja palauttaessaan joulusesonkien mentyä. Kamalan monta munalikööripulloa kilisi kassissa. Turha oli yrittää osoitella muita sormella, kun olen ainoa munaliköörin fani täällä.

Me saamme Online Galleria Amaliaan uuden mielenkiintoisen taiteilijan piakkoin. Kivaa, taideperhe kasvaa! Talvinäyttely Charm of Winter on kerännyt todella hyvin katsojia. Tullaan varmasti lyömään edelliset kävijämäärät komeasti. Hyvä me kaikki!

Ystävä ja kanssataiteilija Lea Viita on saanut Kemijärven kaupungin kulttuuripalkinnon 2010. Sydämelliset onnittelut Lealle, jonka taide suorastaan hehkuu Lapin lumoa ja pohjoisten lakeuksien hypnoottista vetovoimaa. Niin kuin taiteilija itsekin :-)

Joulupukin kirje on lähetetty. Toiveissa on tietenkin seesteistä yhdessäoloa ja hyvää ruokaa, rauhaa ja rakkautta. Mutta pehmeiten arvojen lisäksi en laittaisi pahakseni, jos vaikka jonkun kirjan saisin ja MacLeodin tyttäret-tuotantokauden. Joulupukin apulainen lipsautti jo yhden lahjan. Saan lempihajuvettäni Cuccin Envy me-tuoksua. Sitä en tiedä olenko lahjoja ansainnut, mutta tällä iällä ei kai risukimppua tarvitse enää pelätä. Vai?! Lahjoja on kiva antaa ja saada lähipiirin kesken. Mutta sen lisäksi tekisi mieli laittaa jokunen roponen hyväntekeväisyyteen. Paremman maailman puolesta.


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti



25.11.2010 Torstai

Just fireworks

Just fireworks

Just snow-taulu sai sisartaulun viime yönä (klikkaa kuvaa). Siinä sitä jäätävää sinistä sitten tuli mukaan. Hyytävän kylmät myrskytuulet, jotka viheltävät aavemaisesti nurkissa ja ryskyttävät kattotiiliä saivat ilmeisesti tarttumaan sinisiin maalipurkkeihin. Tulipahan maalattua muutakin,suurta salaisuutta, tytär Tinjalle avuksi, joka on ahertanut työn parissa muutaman viikon. Lauantai tulee olemaan mystinen päivä sankarittarelleen. Alkaa po po po po polttaa jo...

Palstalla on uusi juttu. Lasitaiteilija Soili Halonen-Mikkonen raottaa ystävällisesti meille verhoa lasitaiteen maailmaan. Kiitos Soilille! Tervetuloa lukemaan Palstaa tästä.

Vuohet olivat taas tauon jälkeen pihalla ennen näitä myrskysäitä. Oli hauska seurata koko lauman "kililoikkia" kun pääsivät ulos rajoitettuun vapauteensa. Jopa Pomo-Martta heittäytyi velmuilevan leikkisäksi. Onpahan tuo sarvekas kaunokainen yrittänyt saada talon isäntääkin joskus mukaan sarvienkalisteluleikkiin, mutta isäntä on kuitenkin päättänyt olla osallistumatta turnajaisiin kun nuo sarvet puuttuvat. Mulle Martta ei ole ikinä leikkiinkutsua ehdottanut, taitaa pitää mua toivottomana tapauksena tässä suhteessa. Mikään ei voita vastaleivotun leivän tuoksua! Vieraan koiran ja mun väliinkin hyökkäsi sarvet ojossa ikään kuin olisi kiliään puolustanut. Maito ei Sarvelassa ole vähentynyt viime talven malliin, ainakaan vielä. Hyvä niin, sillä kaksi ahkeraa leipuria tarvitsee vuohenmaitoa herkkujen tekoon. Tinja hoitaa sokerileipurin virkaa ja suklaakakut, toffeemuffinsit ja kookoskaakaolastut syntyvät kuin taikaiskusta. Itse leivoskelen taas mammuttimaisia leipiä kaikilla erikoisilla höysteillä. Mikään ei voita vastaleivotun leivän tuoksua!

Online Galleria Amalian Charm of Winter - näyttely starttaa joulukuun alusta. Meillä on parisenkymmentä taiteilijaa (meiltä ja muualta) ja makoisa määrä ihastuttavan talvisia töitä :-) Hrrr... Ensi keskiviikkona!

So many colours - näyttelyä Lempäälän kauppakulmassa päätettiin jatkaa vielä läpi joulukuun. Ajatuksena olisi viedä sinne muutama jouluinen työkin, ehkäpä ihan uudet. Myöskin vieraskirja. Se pääsi ikävä kyllä unohtumaan marraskuun alussa ripustuksessa. Kaikenlaisia terveisiä ja kommentteja on aina ilo lukea! Kun ei sitä piilokameraakaan tullut asennettua, kjäh kjäh. Ilman minkäänlaisia palautteita taiteilija sohii pimeässä siveltimineen, vain oman päänsä käsittämättömissä sokkeloissa ilman kompassia tai karttaa.

Meillä on jo jouluiset verhot ikkunassa, lukematon määrä keijuvaloja ympäriinsä ja keittiössä palavat tuoksukynttilät. Kaikenlaiset tuikut, lyhdyt ja valoköydet vähentävät kaamosmasennusta ja väsymystä, ainakin mulla. Jos voisin koristelisin talon ja pihan Amerikan malliin (meillä on tuulisähkö)... Ehkä jonain päivänä!

Ollaan nyt käyty kultsupoika Nipsun kanssa muutamilla kunnon lenkeillä, joihin sisältyy hiukkasen vapaana juoksemista ja yleistä riehuntaa. Hauskaa ja virkistävää touhua omallekin päälle. Tapakoulutusta ja irti narussakiskonnan kurjuudesta- olisikin seuraavaksi vuorossa. Ajatuskin turhauttaa, sillä mä olen varmasti maailman huonoin koirankouluttaja. Saan koirista helposti hyviä kamuja, mutta edes jonkinlaisen arvovallanpoikasenkin säilytys, no joo...Koirissa ei tietenkään ole vika, vaan mussa. Ryhtiliike siis ja tarmokkaan päättäväinen ote asiaan höystettynä tuimalla katseella. Naurattaa hillittömästi jo valmiiksi...


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti



4.11.2010 Torstai

Just Snow

Just Snow

Uusi taulu, "Just Snow" (klikkaa kuvaa) valmistui tänään. Ei vieläkään sinistä, ehkä sinisen aika ehti mennä ohitse. Vähän kuitenkin talvista henkeä mukana kuvassa. Ensi lumia odotellessa...

Online Galleria Amalian talviseen näyttelyyn ovat kutsut lähteneet ja ollaanpa jo saatukin upeita töitä vastaanotettua nopeilta :-), sekä monia ilmoittautumisia. Kiitos!

Oma näyttely "So many colours 2010 by Amalia" Lempäälän Kauppakulmassa avautui tällä viikolla. Mukana on kattava kattaus tämän vuoden uusia töitä, mutta mahtuipa mukaan muutama vanhempikin työ. Tervetuloa katsomaan!

Lämpöiset syysyöt vaihtunevat lähipäivinä pakkasiin ja meidän pitäisi vaihtaa vuohitalliin lämpölasi hyttysverkon tilalle. Malla mäkätteli tänään sellaisella volyymilla, että koko Haurala varmaan kuuli. Malla-neidon sulhaskutsu kun kuulostaa lähinnä ruosteiselta traktorilta. Lauman pomo Martta vaikutti kärttyiseltä, mutta ihmekö tuo kun Martta rakastaa hiljaisuutta ja rauhaa. Hempan sorkkia hiukan saksin, ne kun kasvavat kaksi kertaa niin nopeasti kuin muitten. Kutut ovat olleet aika paljon tallissa kelien takia, mikä ei mielytä Nipsua yhtään. Kultsupoika kaipaisi seuraa tarhassa ollessaan. Pitkiä metsälenkkejä olisi suunnitelmissa, jos vain ehtisi tai ehkä se ei olekaan aika-kysymys vaan puhdasta laiskuutta...

Party, party, party...


Party, party, party... Seuraavan puolen vuoden aikana tulee olemaan mahtavan paljon erilaisia juhlia. Duracel-paristoja kaivataan kun joulu-uusivuosisektorille mahtuu mukaan vielä tyttären häät ja omat pyöreät synttärit. Voisi siis sanoa, että elämä tulee olemaan yhtä juhlaa ;-)


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti



27.10.2010 Keskiviikko

Die to fly

Die to fly

Uusi taulu "Die to fly" (klikkaa kuvaa). Halloween hengessä... Tai jotain. "There is allways light in the darkness, but what it is?"

Meidän kurpitsat jäivät pieniksi hurjasta keväisestä startista huolimatta, paitsi yksi piileskelijä. Halloween Ihan vahingossa löysimme toisista erillään kasvaneen 8 kiloisen komean keltaisen yksilön. Siitä veisteltiin hurjailmeinen lyhty ja syötiin uunikurpitsalohkoja tinjamin kanssa sekä kurpitsapiirakkaa amerikkalaiseen tapaan. Todella herkkua ja jäipä kurpitsasta pakkaseenkin osa odottamaan jotain uutta reseptiä. Nigellan kotisivuilta löytyy hauskoja Halloween kauhukeitoksia, kuten noidanhiuskeittoa ja verihyytymäjälkkäriä.

Ulkona on masentava ilma. Taivas on harmaa ja tuuli viiltävän kylmää. Puutarha alkaa olla riisuttu syysloimusta. Kaikkialla haisee kuolema. "Devil's Rejects", "Halloween" tai jotain muuta zombiemaista dvd-soittimeen ja tunnelma on täydellinen. Free like a bird hah haa...

Perjantaina menemme Tampereen Vastavirralle katsastamaan illan keikkaa. Hyvä niin. Pää kaipaakin räjäytystä, totaalista tyhjennystä. KaBoom!

Online Galleria Amaliassa on uusi kirjoittaja Palstalla. Tällä kertaa Lori McNee USAsta . Tsekkaa tästä , kiitos!


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


7.10.2010 Torstai

Autumn is a killer

Autumn is a killer Uusi taulu valmistui eilen (klikkaa kuvaa). Syksyn värejä ja tunnelmia. Tyttären mielestä taulussa seikkailee kieroutunut ja paha Maija Poppanen. Miksei niinkin...

Online Galleria Amaliassa on tehty päivityksiä. Taiteilija Lea Viidalta on uusia ihastuttavia tauluja esillä. Hypnoottista Lapin lumoa. Myös taiteilija Sari Mäkisen sivuja on uudistettu. Kaunista väriloistoa. Käykäähän katsomassa tästä.

Tämän kuun lopulla lähtevät kutsut Online Galleria Amalian talvi-näyttelyyn. Näyttelyn olisi tarkoitus startata marraskuun lopusta ja jatkua aina tammikuun loppuun asti. Vielä ei itseltä oikein irtoa lumisia kuvia ja jäisiä tunnelmia, mutta kun ensimmäiset kuurankukkaset ilmestyvät näkyviin pakkasyön henkäiseminä tilanne muuttunee.

Käväisimme viime perjantaina Hesassa MD:n keikalla. Loistava keikka ja meno katossa. Niskatkin ovat jo toipuneet. Ensi kesän tuplasti pyöreille kekkereille on lupautunut jo pari bändiä soittamaan. Mahtavaa! Let's thrash. Paikkaa ollaan kaavailtu Tampereen Vastavirta klubille kesäkuun alkupuolelle.

Seuraavan taulun aihe kummittelee mielessä ja unissa. Sinistä. Sitä siihen on luvassa. Mulla on ollut aina siniseen sellainen ristiriitainen suhde. Välillä on saatava isohko haukkapala sinisen sävyjä ylle ja ympärille. Sitten sininen väri saattaakin hypähtää inhokkilistalle pitkäksi aikaa. Punaisen tai vihreän kanssa on toisin. Jos verenpunainen tökkii voi pinkki riemastuttaa tai oranssinpunaiset tanssikengät saada vipinää kinttuun ja sammalenvihreä torkkupeitto houkuttaa aina kääriytymään siihen pahaa maailmaa piiloon. Väreillä on taikavoimaa!


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


27.9.2010 Maanantai

Auringonsäteessä

Aurinko hellii mieltä kirpeässä syystuulessa. Isot omenat sinnittelevät vielä puissa, pienemmät antoivat periksi myrskytuulten riepotellessa. Puutarha alkaa pala palalta lakastua ja vaipua horrokseen. Istutin monenlaisia sipuleita kevättä ajatellen ja kasvihuonekin pitäisi purkaa pois talven tieltä. Viimeiset auringonkukat ovat vaasissa keittiössä ja pakaste pursuaa kesän satoa.

Online Galleria Amaliassakin on uutta. Taiteilija Ismo Jokiahon kirjoitus Palstalla ilmestyi tänään. Ismolla on sana hallussa! Käykäähän kurkkaamassa tästä. Ihan pian alamme suunnitella jouluisen\talvisen online näyttelyn raameja ja kutsulistoja, kivaa.

Omat taulut matkustavat syksyn aikana ainakin Lempäälään nähtäville. Vanhaa ja uutta sopivassa värikylläisessä paketissa. Joulukorttejakin haluaisimme teettää, mutta sitä ennen pitäisi kiskaista tonttulakki päähän ja vetäistä "Kulkuset, kulkuset" posket punoittaen ja sopivan epävireisesti, jotta Joulunhenki ilmestyisi auttamaan uusien korttiaiheiden kanssa sivellinkättä.

Malicious Death Perjantaina suuntaamme Helsinkiin Malicious Deathin keikalle. Odotan innoissani tätä hemmetin hyvän ug-bändin keikkaa. Mosh&Thrash! Headbanging lihaksistoa lienee syytä viritellä pitkin viikkoa. Hyvä tapa tähän verryttelyyn on laittaa jotain vanhempaa germaanista tykitystä (Sodom, Kreator, Destruction, Tankard) levylautaselle ja imuroida vaikka kämppää samalla. Tuplahyöty tuplabassarin tahtiin, ugh.

Care Eläinlauma voi hyvin. Hemppa-kuttu oli erittäin kipeänä jokin aika sitten, mutta toipui ihme kyllä. Vuohien kanssa on oppinut pelkäämään kaikkea epätavallista voinnissa, kun nuo sarvekkaat veijarit ovat niin äkkiä sorkat kohti taivaita kanttuvei. Mutta tällä kertaa lääkkeet ja hyvä hoito (rapsuttelua, silittelyä, ylimääräistä aikaa, kehumista ja kannustamista lempiruokien kera) purivat. Mutta kai sama pätisi meihin ihmisiinkin. Jos joku pitäisi sairastaessa kädestä ja loisi uskoa paranemiseen voittaisi se taatusti "Ota tästä purkista viisi ja tosta purkista kuusi pilleriä päivässä. Näkemiin."-hoidon.


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


26.8.2010 Torstai

Glamour Me

Glamour Me I Glamour Me II

Kaksi uutta taulua valmistui tällä viikolla. Sarjaa sarjatyönä. Idean antoivat vanhat sarjakuvat ja tatuointien maailma. Toivottavasti maalauksissa on aistittavissa tätä henkeä. Maalaaminen oli helppoa ja hauskaa. Tunnit vilahtelivat kellotaulussa kuin nopeutetussa filmissä. Jälkeenpäin oli aika pökkyräinen olotila, koska päivät kuluivat syömättä ja juomatta maalausvimman vallassa.

Online Galleria Amaliassa on avattu Palsta niminen sivu, jonne on tarkoitus houkutella mielenkiintoisia ihmisiä kirjoittamaan heille tärkeistä asioista. Muutamaa henkilöä ollaan jo kiusattukin ja saatu myönteissävytteisiä vastauksia puristettua ulos. Tulossa on tarinaa lasinteosta, terävän kriittistä taiteilija näkökulmaa ja tiukkaa asiaa aiheesta miksi ja miten taiteilijan kannattaa hyödyntää nettiä. Kirjoittajia kotimaasta ja muualta. Itse toivoisin, että löytyisi vielä monen monta erilaista kirjoittajaa; musiikista, väreistä, sarjakuvanteosta, tietokonepeleistä, tatskoista, puutarhan väriloistosta, korunteosta, kengistä (kenkäfriikki-minäni)... Ihan mistä tahansa luovuutta ja innostusta ruokkivasta aiheesta. Meille saa mielellään tarjota kolumnia, pakinaa tai mitä tahansa kirjoitusta kuvien kera!

Tanjaanan pikkuinen tytär saa nimen 5.9 sunnuntaina. Musta on tullut siis tupla-mummo 39-vuotiaana. Jes, aika hyvin :-) Toto on ollut mallikelpoinen isoveli pikku prinsessalle.

Ulkona sataa. Koirat nukkuvat mun jaloissa pöydän alla. Kissa tuhisee viereisellä tuolilla. Rauhallinen hetki hiljaisessa talossa ja sininen kirkas mieli.


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


13.8.2010 Perjantai

Syystuulessa

Viilenevät ja pimenevät illat ovat sydämellisesti tervetulleita. Niistä saa uutta virtaa paahteessa tyhjenneisiin akkuihin. Ihan pian metsäkävelyjä koirien kanssa ja illanistujaisia lyhtyjen valaisemalla terassilla. Tämän ennätys helteisen kesän jäljiltä niin kroppa kuin pääkin tarvitsee uudelleen latauksen. Hyvästi yhden huoneen elämä ja tervetuloa maailma.

Kukkia pihalta

Minä-palapelissä minä on keskellä ja muut palaset kuvastavat muita ihmisiä läheltä ja kaukaa. Palapelin koko voi vaihdella hurjasti neljän palan lastenpalapelistä tuhansien palojen näyttävään palapeliin. Mutta yhtä kaikki, jos jokin pala hukkuu matkalla jää tyhjä paikka, isompi tai pienempi.

Kukkia pihalta
Omput

Omenapuut notkuvat runsaan sadon painosta. Samoin luumupuut.

Luumut

Kasvihuoneeseen ei meinaa mahtua itse sisälle. Paprikat ovat punastuneet ennen tomaatteja ja tillit ovat parhaat päivänsä jo nähneet.

Paprikat niin punaiset

Talon seinustalla auringonkukat tavoittelevat taivaita.

Kukkia pihalta

Dream on
Metrikaupalla valkoista kangasta ja monen monta puhtaan valkoista maalauspohjaa odottaa kärsivällisesti joka syksyistä luomisvimmakauden alkamista. Pienen pientä kihelmöintiä ja kytevää kipinöintiä on jo aistittavissa.
Uusin taulu: Dream on


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


20.7.2010 Tiistai

Big Fish

Katselin Big Fish-elokuvan. Se osui johonkin hermoon nuppineulan tarkasti. Onko harvinaisen hehkuva mielikuvitus voimavara vai näännyttääkö sillä itsensä ja lähipiirinsä puolikuoliaiksi. Voimavaraksi haluaisin oman mielikuvitukseni kuplinnan mieltää, mutta ovatkohan muut asiasta samaa mieltä. Ainakin lapsille tuli jossakin vaiheessa "se tietty katse", kun kertoilin värikkäitä tarinoita kaikenlaisesta näkymättömästä. Tarinoita hämärän rajamailta. Satuja usvaverhon takaa. Nythän on jo käynyt täysin selväksi, että vain minä jäin sinne. Lapset kasvoivat älykkäiksi ja ihaniksi aikuisiksi, saduista huolimatta. Mutta toivonpa silti salaa, että ripsaus taikapölyä olisi jäänyt jonnekin korvantaakse odottamaan sopivaa hetkeä.

Online kesänäyttelyä on käyty ahkerasti katsomassa! Jo yli 1500 sivulatausta viime torstaista lähtien. Hyvä niin. Vielä laitamme lehdistötiedotteet asiasta eteenpäin. Kesäinen on ilma nytkin, kun istun pihalla ja kirjoitan tätä. Mutta lämpömittari näytti "vain" 21 lämpöastetta, mikä on ihanaa. Ruusu pihalla Etelästä puhaltavat tuulenpuuskat leikkivät Lady Loon hartiahuivilla ja syvän rubiininpunaiset ruusut tuoksuvat vieressä. Vielä on kesää ja valoa jäljellä. Mulle ihaninta kesää edustaa alkukesä, touko- ja kesäkuu. Heinäkuun kosteus ja pimenevät yöt tuovat väistämättä mieleen syksyn saapumisen. Mutta ihan vielä ei ole aika murehtia tai miettiä sitä mitä syksy tuo tullessaan.

Aivot Final Exit-taulu lainasi nimensä kirjalta, jonka olen ajatellut hankkia. Muutenkin olemme ajatelleet, että olisi hyvä laittaa joitakin asioita kuntoon. Asioita, joita ei erityisemmin haluaisi ajatella, mutta jotka olisi syytä jokaisella olla valmiiksi ajateltuna paperilla kuten elinluovutuskortti, hoitotahto ja testamentti. On se vaan kumma juttu, että vaikka emme me suomalaiset tunnustaudukaan ihan haitilaisten veroisiksi taikauskossa, niin näitä asioita ei haluttaisi nostaa pöydälle. Ihan kuin se toisi kirouksen mukanaan; tänään elinluovutuskortti ja huomenna auton alle.

Jätski Nyt maistuisi jäätelö. Mun tämän kesän ehdoton suosikkijätski on salmiakki-sitruuna-jättistuutti. Sokeroitu on ollut kesämenu verrattuna edelliseen tiukkaan alakarppikesään. Pah, syksyllä on sitten taas aika tehdä ryhtiliike. Ai niin... Onhan nyt ollut liian lämmintä ajatella dieettiä ja matomaiseen oloon tarvitaan kunnon lääkkeet. Energiaruiske ja ...sokerihan on energiaa puhtaimmassa muodossaan :)


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


15.7.2010 Torstai

Tervetuloa Kesänäyttelyyn!!

Online Gallery Amalia - Harvests of Summer 2010 - Kesän satoa 2010

Galleria Amalian Online-kesänäyttely 2010 on nyt valmiina katsantoon. Töitä on 16 taiteilijalta. Ihanan värikkäitä, kesän makuisia ja ajatuksia herättäviä töitä. Ollaan enemmän kuin tyytyväisiä täällä :-) Sydämellinen kiitos kaikille osallistujille!

Voihan kirjoitusvirhe... Onneksi tämäkin laite yrittää vienosti ehdotella korjauksia tekstiin. Kesän kuumuus hukkaa kirjaimia, mutta ei hätää kun ensitarkistuksen hoitaa uskollinen iPAQ ja viimetarkistuksen äärettömän pedantti mies. Kiitos siitäkin.

Final Exit Eilen illalla sain valmiiksi uuden työn. "Final Exit" valmistui pienissä osissa kuumuuden takia...Mitäköhän muuta vielä voisi pistää sääolojen piikkiin? Tätä täytyykin miettiä nopeasti, sillä ennusteet lupaavat ensi viikosta helpotusta hikoiluun. Eilinen ukkosrintama oli kunnioitusta herättävä (siis hurrrjan pelottava), mutta samalla ilma viileni hetkellisesti ja oli ihana hengittää pihalla sateiden jälkeen. Meillä saatiin kaikki talon laidalla nököttävät vesitynnyrit täyteen kasteluvettä, jota isoksi venähtäneet tomaatintaimet, basilikat, paprikat, sitruunamelissat, persiljat, tillit, chilit, oreganot, kurpitsat, herneet ja lukuisat erilaiset kukkaset tarvitsevat kymmeniä litroja päivässä. Luumuja näyttäisi tulevan huippusato, omppuja kohtuullisesti kuten viinimarjoja ja vadelmiakin. Vielä tekisi mieli tehdä yksi satsi raparperimehua. Se on hennonpunaista pullotettua kesää parhaimmillaan ja sopii loistavasti erilaisiin booleihinkin. Raparperimehua, vadelmalimsaa, Malibua, limettejä puristettuina ja lohkoina jääpalojen kanssa, hyvää ja kaunista. Cheers!

amppari Naps, lentomuurahainen tipahti ruudulle. Aargh, näitä veijareita lentelee taas sisällä. Ajatuksissani jo luttasin mokoman siipeilijän, mutta sisäinen pikku-buddhalainen ennätti hätiin sormea heristäen. Olkoon sitten, tämän kerran. Meillä on myös valtava ampparipesä kellarin eteisessä kiusana. Jotenkin siitäkin pitäisi hankkiutua eroon, mutta eikös niistä pörriäisistäkin ollut pulaa jossakin. Tämän ampparipesän saa hakea mielellään pois, jos joku haluaa. Fly babe, fly.


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


9.7.2010 Perjantai

Botoxia!

Kramppi Heräsin aamulla selälläni kädet vatsanpäällä. Käsiin sattui kamalasti ja kun vihdoin sain silmät auki huomasin, että molemmat peukalot ovat jumiutuneet kämmeniä vasten. Irvistellen kampesin itseni joten-kuten ylös ja painoin käsiä sänkyä vasten. Pienen taistelun jälkeen oikea käsi heltisi krampista, mutta vasen oli siistissä nipussa tiukasti. Mies oli aamuvuorossa, joten häntä ei nyt voinut hälyttää sormien vääntely-tehtäviin, enkä viitsinyt pelästyttää tytärtä karjumalla häntä hereille. Painoin kättä pöytää vasten, kiskoin peukkua toisella kädellä ja käytin koko varastollisen voimasanoja vedet silmissä. Vihdoin kramppi heltisi. Hetkeen en uskaltanut juuri sormia liikutella, ettei jäkitys aktivoituisi uudelleen. Botoxia! Mulla kramppailevat joskus jalkaterät ja kyljet, mutta juuri kädet kaikkein pahiten. Olen joutunut piilottamaan käden pöydän alle ravintolassa kun veitsi jäi jumiin ja taisteleman kaupankassalla käteen jumittuneen muovipussin kanssa. Kotona on paljon mukavampaa irrotella hiusharjat, hammasharjat tai siveltimet raivokkaasta puristusotteesta. Magnesiumia, kalsiumia, vitamiineja, detoxia ja venyttelyä, kaikkia näitä on kokeiltu mutta ilman tulosta. Mitä jäljelle jääkään? Täydelliseen kuningaskramppiin botoxia piikillä.

Pikku-Toton piti tulla meille viikonlopuksi. Olin odottanut sitä, että ajeltaisiin merenrannalle joku päivä. too hot Mutta vointi on nyt kokonaisvaltaisestikin huonossa hapessa, ehkäpä helteitten takia. Mitä pitemmälle päivä etenee sitä horjuvammaksi askel käy. Joku ohikulkija saattanee ajatella, että siellä sitä heilutaan humalassa aikaisessa iltapäivässä. Kun vielä puhekin sammaltaa Kassi-Amalia-look on täydellinen. Näiden oireiden ja yöllä hereillä pitävien särkyjen kanssa olisi kai jo järkevää hakeutua lääkäriin, mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista miltä kuulostaa. Terkkarin omalääkärin sijaisen sijaiselle saa aikoja syksyksi. Luottoneurologilleni ei niin vain mennä ja sille yksityiselle kelle ehkä uskaltautuisin saisi ajan lokakuulle. Hmmm, jos tämä episodi ei ole lokakuuhun mennessä ohitse se lienee muodostunut normaaliksi olotilaksi! Kovassa flunssassa ja kuumeessa, erilaisten tulehdusten ja järkyttävän päänsäryn kanssa on voinut mennä päivystykseen ja sieltä osastolle lääkitykseen, mutta tämä ei kuitenkaan täytä päivystyskriteerejä kiireellisyydessään, joten taidan vain odotella kotona, että aika parantaa.

Ensi viikon puolivälissä kesäinen nettitaidenäyttely aukeaa Online Galleria Amaliassa. Onneksi mun tehtäväni ennen sitä rajoittuvat hyvin pieniin nyansseihin. Urakoinnin hoitaa lähinnä mies. Kiitos siitä :-)

Eläinlauma voi hyvin. Hotti-kissa nauttii lämmöstä, eikä helle näytä koiriakaan pahemmin vaivaavan. Mitä nyt Nipsu kuolaa tavallista enemmän. Vuohet kyllä hakeutuvat aitauksensa varjolaikkuihin ja vettä kuluu monta ämpärillistä päivässä. Ohdakkeet ja apilat maistuvat hyvin, joten maitokin on tavallista makeampaa.

Huomenna pelataan jalkapallon MM-kisojen pronssipeli. Eiköhän Saksa sen himmeimmän mitalin vie. Kullan saisi korjata kotiin viemisiksi Espanja sunnuntaina. Vielä kaksi kertaa Vuvuzelat!


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


28.6.2010 Maanantai

Keskikesä Rock's

Ihana aamu. Taivas on sinisintä sineä vailla pilvenhattaraakaan. Ilmassa väreilee pieniä lempeitä tuulenpuuskia ja kesäkukat tuoksuvat. Näinä aamuina on ehdottomasti juotava kahvit ulkona...

Koko Juhannusviikonlopun söimme ulkona, niin aamupalat kuin iltaruuatkin. Kelit vaihtelivat korvia huumaavasta ukkossateesta linnunlauluiseen ilta-aurinkoon. Ihan perinteiset keskikesän juhlakelit siis, mutta juhlatunnelmaa eivät säidenhaltijoiden oikut pilanneet, eivät edes valtava verenhimoinen hyttysarmeija eivätkä lentävät sipulisillit.Oluttestissä makuhermoja hivelivät eniten korpisavuisen nallen kultakuplaiset höyryt ja virolaisen serkkunsa maltainen maku. Keskiyön jälkeisen simatikan mestaruus ja kultakruunu on nyt toistuvasti viety entiseltä suurmestarilta, vanhan on siis väistyttävä, vaikka kovasti simanhengessä tikat viuhahtelivatkin pähkinäpensaistoon. JuhannusMölkky Joukkue-Mölkky sujuikin sitten tuloksellisesti hiukan paremmin, eikä kukaan ollut "Mölkvisti" eikä "Mölköttänyt" (katso MÖLKKYSANASTO :). Itse Juhannuspäivänä aamiainen mansikkahilloisine lettuineen olisi saattanut viivästyä kohtuuttomasti hurrrjan väsymyksen takia ilman tanakkaa kourallista virkistäviä goji-marjoja ja kahta kannullista jääkylmää kaivovettä. Ajoittaisesta väsymysoireyhtymästä huolimatta: Miksei meillä ole näitä enemmän? Encore, encore, encore!

Kaksi "sinisen kauden" maalausta saivat uuden hyvän kodin. Se lämmittää mieltä kilpaa auringon kanssa :-)

Unessani Rehab/ Forest of Ghosts

Eläinlauma voi hyvin. Nipsu sai Juhannuksena hyviä lenkkejä reippailta ulkoiluttajilta enemmän kuin pitkään aikaan. Tytär on opetellut lypsämisen jaloa taitoa ja homma sujuukin ihan hyvin jo. Kyllähän varamies ja lomittaja täytyy jokaisella olla. Se tuli selväksi tuossa kesäkuun alkupuolella kun vointi muuttui ei niin voittamattomaksi.

Linjurin liput Saksa jyräsi Englannin eilen, tosin linjamiehen suosiollisella avustuksella. Mersut vastaan Spitfiret 4-1. Mahtaisikohan neljän vuoden päässä häämöttävissä kisoissa olla jo käytössä jääkiekostakin tuttu videotarkistus? Eipä tuo Argentiinan Tévezinkään puskumaali oikein päivänvaloa kestä. Kuten eräs lehtimieskin totesi, turnauksen hyvin aloittaneet tuomarit lienevät säästelleet isommat mokat ratkaiseviin peleihin :)

Suomen kesä on kaunis, kesäyöt suorastaan lumoavia. Sain ranskalaiselta taiteilijalta viestiä, että olen onnekas asuessani Suomessa. Eläköön vuodenajat, mikä inspiraation ja luovuuden lähde.


- SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


16.6.2010 Keskiviikko

Cheers for the Friendship!

Ystävyydelle Uusi taulu on valmis. Se liekehtii erilaisia punaisia. Sen tekeminen oli helppoa ja huumaavaa. Kello vilisti taustalla, mutta mun maailmani oli täysin ajaton. Maalaukseen tuli valoefekti. Se hehkuu hämärässä. "Ystävyydelle". (klikkaa kuvaa avataksesi isomman näkymän)


Hemppa Heinähattu Sarvelan neitokaiset ovat olleet vuoropäivina sorkkahoidossa. Ollaan yhteistuumin miehen kanssa leikattu kaunokaisten ylipitkät sorkanreunat. Luulin, että uudehkoihin sorkkasaksiin oli tullut joku vika, kun ei multa leikkaus onnistunut kuten talvella. Mutta vika ei ollut työvälineissä vaan mun omissa räpylöissä. Saisivat jo palautua ennalleen, alkaa tympiä tämä kädettömyyden älyttömyys.

Kasvimaalla mun vaalimat salaatinlehdet osoittautuivatkin retiiseiksi. Ihania pieniä pinkkejä palleroita. Ensi vuonna kun kasvimaa laajenee lienee syytä laittaa muistilaput rivien päihin. Huomasin, että kirsikkapuunlehtiin on pesiytynyt jotain inhoja mönkijäisiä. Ovat varmasti samoja mitä auringonkukanlehdissäkin, joten suihkutus mäntysuopa-vesiliuoksella auttanee asiassa nopeasti.


Juhannus Juhannukseen, keskikesänjuhlaan on vähän yli viikko aikaa. Nyt täytyy laittaa raparperisima käymään. Toivottavasti Juhannuksena olisi yllättävät ilmat. Aurinkoa ja leppeitä tuulia, juuri sellaista kuin nyt, mutta muutama hempeä lämpöaste lisää.


Katselin Avatar-leffan. Tykkäsin paljon, erittäin koukuttava ja kaunis elokuva. Täydellisesti toimiva virtuaalikeho ja maailma jonne olisi helppo astua, mutta josta ei haluaisikaan koskaan palata takaisin.

Vuvuzela Tänään Vuvuzelat soivat Chilelle, Espanjalle ja Etelä-Afrikalle!!



SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


11.6.2010 Perjantai

Hirviöitä, taidetta ja futista.

Hämäri-monsteri Aamuinen aurinko lämmittää pihaa. Vielä ei näy merkkiäkään luvatusta sadepäivästä. Tomaatintaimet tarvitsevat kipeästi tukikeppejä ja auringonkukat lannoitusta. Meidän piha alkaa taas muistuttaa läpitunkematonta viidakkoa, joten on aika kaivaa viidakkoveitset käsiin ja veistellä edes jonkinlaiset kulkuväylät ympäriinsä. Samalla voi keitellä nokkosista, Sireeninkukka voikukanlehdistä ja koivunlehdistä puhdistusjuomaa. Tekee hyvää turvonneille nilkoille, maksalle, iholle ja ololle. Tässä viidakossa asustelee myös pelottavia saalistavia petoja ja ilmatila on edelleen sakeana siivekkäitä. Omenapuut, kirsikkapuut ja luumupuut ovat jo kukkineet, mutta eriväriset sireenit ovat nyt kukassa tuoksuen ihanasti.

Mulla on tässä pöydällä vieressä kahvimuki, jossa on vähän kardemummakahvia paljolla vuohenmaidolla terästettynä ja uunissa paahdettu täytetty tomaatti. Tomaatin sisällä on juusto-rakuuna-basilikaseosta. Tuntuu hullulta kokata ennen yhdeksää, mutta kun on noussut varttia vaille viisi on jo nälkä. Mies on aamuvuorossa ja tytär leirillä, joten voisi kuvitella, että talo on hiljainen. Olisikin, ellei Hotti-kissa jahtaisi jotain näkymätöntä villiinnyttäen koirat pomppimaan sinne tänne. Kun sitten pikkukoira Veeti alkaa haukahdella isompi karvanaama Nipsukin äityy kuorohaukuntaan ja mä tarvin luultavasti kohta rauhoittavia ja kuulolaitteen.

Painter

Netin (Galleria Amalia) kesäinen online-näyttely (heinä-syyskuu) etenee hyvin. Meille on tullut jo monta upeaa kesäistä työtä :-) Taiteilijoita tulee olemaan kotimaasta ja ulkomailta aina Kaliforniasta asti. Ihanaa!

Ensi viikolla mulla on aikaa maalata itsekin. Tämä on ainakin järeä suunnitelma, intuitio ja harras toive. Tuleeko jotain kesäistä kevyttä vai jotakin ihan muuta. Jotakin syviltä, tummilta vesiltä, ajatusten lakkaamattomasta aallokosta, kysymättömien kysymysten lähteeltä. Se jää nähtäväksi...

Etelä-Afrikka 2010 Jalkapallorumba pamahtaa käyntiin tänään. Olen yleensä kannattanut Brasiliaa, mutta melkein tekisi mieli loikata nyt Argentiinan leiriin. Avausottelussa Etelä-Afrikka tulee lyömään Meksikon 3-2. Hehkeän huumaavaa viikonloppua kaikille!!


SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


3.6.2010 Torstai

Sarvelan kesäblues...

...soljuu auringon paahteessa hitaasti ja nautinnollisesti. Martta, Malla ja Hemppa vuoroin kirmailevat voikukkapellossa ja vuoroin nuokkuvat tarhan varjolaikuissa. Ihmetystä ja ihastusta vuohille on tuonut naapurin Kirsin valkoinen Elli-tamma, joka laiduntaa ihan lähellä. Ensimmäinen ilta meni tuijotellessa ja pärskähdellessä, mutta tänään Elli-kaunotar kuuluu jo maisemaan. Nipsu Nipsu-kultsu haukahtelee ja vartioi rajoja silmä kovana. Nipsu on rotunsa mukaisesti kultainen kaveri, mutta haukkumisen kanssa on työstämistä. Joskus tekisi mieli grrrr, mutta parempi on kun kaataa kannullisen kylmää jäävettä päähänsä ja laskee hitaasti sataan ja jos vielä savuaa niin heittää kaksi kärrynpyörää nurmikolla. Joskus kun tämäkään ei tepsi ja lähestyy koiraa varsin rivakin askelin muristen, ottaa Nipsu sellaisen "kauriskatseen" ja istuu nätisti asennossa tarhan oven edessä. Kun sitten saa riuhtaistua oven auki, laittaa koira päänsä polvea vasten ja vinkaisee hiljaa. Ole siinä sitten vihainen, kyllähän maailmaan meteliä mahtuu. Toivottavasti naapuritkin ympärillä vain ovat samaa mieltä...

Sain virkistävää postia Meksikosta asti. Frida Kahlo-fani ja taiteenkeräilijä kertoili mielipiteitään taulujeni sielunmaisemasta, väreistä ja elämästä yleensä... Ei ollut eka kerta kun joku löytää yhtäläisyyttä töistäni, jopa persoonasta (lääkärini), mutta matkaa on Luulet tietavasi paljon kuljettavana, sillä mestari oli Kahlo siveltimiensä kanssa ja muutenkin upea, rohkea nainen... Minulle tämä meksikolainen toivottikin lisää rohkeutta laittaa sielunsa salat kankaalle. Vieläkin kylmät väreet juoksevat pitkin selkäpiitä. Luulin, että aika paljon olen kertonut, salaisuuksien verhoja raottanut, mutta kuitenkin asioiden ytimiä kätkenyt satumaisuuksiin. Onko se sitten tyyli- vai rohkeuskäsite? Rohkeutta tulee kuitenkin vuosi vuodelta lisää ja tyylikin varmasti hioutuu. Uskon, että kaikkein paras on vielä edessäpäin, niin taiteessa kuin elämässäkin!

Arvostan ihmisiä, jotka jaksavat järjestellä juhlia, suku- tai ystäväkemuja, jotka osaavat tehdä päivästä kuin päivästä juhlan arvoisen. Ihmisiä, jotka jakavat pyyteetöntä lähimmäisen rakkauttaan lähellä tai kaukana. Yhteisöllisyys ei ole vahvin lajini, joku saattaa nyt jossakin jopa naurahtaa. Mörökölli Mörökölli, joka ei enää tapaa juuri ketään, ei sukulaisia, eikä ystäviä. Mikä mahtaa olla syynä? Ei ole vaikeaa lähteä maailman metropoleihin reppu selässä, ei ole vaikeaa hymyillä ja jutella niitä näitä. Vaikeaa on todelliset kohtaamiset niiden ihmisten kanssa, jotka itse tunnet ja jotka, pahus vieköön, tuntevat sinut itsesi melko hyvin...


SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


27.5.2010 Torstai

Torstain drinkki

Pisara On sekoitettu palasta harmaata taivasta, auringonkukan keltaisesta yllätysviestistä, puolesta litrasta koiranoksennusta, kahvikupin säröistä ja varsin mietteliäästä olotilasta. Muutaman päivän kestänyt seesteinen ja lumottu olo on vaihtunut kymmeniksi kysymyksiksi. Kuka, mitä, miksi ja onko se tottakaan. Nyt pitäisi mennä keräämään kastepisaroita, omenapuunkukkien terälehtiä, korpinsulkia ja salaisia ainesosia. Sekoittaa ne taikapadassa ja pullottaa huolella pieniin vihreisiin lasipulloihin odottamaan Juhannusta, keskikesän juhlaa.

Raidallinen kahvikuppi tippui kädestä ja osui ensin tiskipöydän kulmaan ja hajosi sitten moniksi teräviksi paloiksi lattialle. Toivottavasti imuri tavoitti kaikki karkuun ryömivät posliininsirut, sillä lattialla tassuttaa monta paria karvaisia jalkoja. Hemmetin kädet, miltei joka päivä jotain putoaa. Epäreilua on se, että illalla käsien tunnottomuus vaihtuu repivään hermosärkyyn. Tilaisin jommankumman, jos voisin ja palauttaisin toisen lähettäjälle.

Kerran kesällä "Kerran kesällä" uusi taulu on valmis, luulisin... Jokin jäi vaivaamaan. Olen palannut sen luokse monta kertaa ja yrittänyt miettiä mikä jäi puuttumaan. En keksi sitä. Se olkoon sitten valmis, pakottamalla ei tule kuin otsaryppyjä. (isomman kuvan taulusta saat klikkaamalla kuvaa)


40v
Ensi kesänä kolahtaa; ollaan ajateltu viettää miehen kanssa yhteiset 40v synttärit. Jotain rajua sen täytyy olla, ettei keski-ikäisyyden keskinkertaisuudet pääse niskan päälle. Pysyköön tanttahameet ja yläkerran ummetus kaukana musta, pyydän kauniisti niiaten. Onni onnettomuudessa lienee se, ettei suurin uhkakuva ja varjoissa väijyjä ole itse Viikatemies, Manalan synkeä lautturi ja kuolleiden kuningas, ainakaan ihan vielä...


SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti



25.5.2010 Tiistai

Sataa sataa ropisee...

Huomenna keskiviikkona 26.5 vietetään Maailman MS-päivää. Sitä vietetään nyt toista kertaa ja Suomi on mukana jälleen. Ympäri maata on erilaisia yleisötapahtumia, joissa jaetaan tietoa ms-taudista. Taidankin laittaa Jackie Du Prén
ja Elgarin sellokonserton cd-soittimeen huomenna.

Puutarha on villiintynyt hurjaan kasvuun muutamassa sadepäivässä. Omenapuunkukat aukesivat ja puunoksat roikkuvat raskaina taukoamattomassa sateessa. Taivas on harmaa, mutta ilma on ihanaa hengitettävää. Mies on kesätöissä ensimmäistä kertaa elämässään, koska meni aikanaan suoraan koulunpenkiltä vakitöihin. Me ollaan tyttären kanssa lähdetty hurjan aikaisin aamusella peltokävelylle ennen koulua. Ihana tapa herätä ennen kuin talo tyhjenee perheestä. Nyt on sitten taas määrättömästi aikaa maalata... Heh, eläintenhoidon, puutarhanhoidon, siivoamisen ja leipomisen ohella, mutta kuitenkin :-) Yksinolossa on se hyvä puoli, että kuulee omia ajatuksiaan.

Sininen viehättää mua juuri nyt. Sininen väri oli pitkään inhokki, mutta nyt se tuo rauhaa, tasapainoa ja viilennystä. Sininen avaa mielen solmuja ja auttaa nukahtamaan levollisesti. Taivaansininen, Suomenlipun sininen, ruiskukan sininen, lemmikin sininen, liikennemerkin sininen tai tiskirätin sininen...

Tässä päivän piristeeksi tytär Tinjan sarjakuva:

Kriitikko

(klikkaa kuvaa avataksesi sarjiksen)

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti



20.5.2010 Torstai

Lady Loo - Wicked Witch

Lady Loo Lady Loo

Siinä se seisoo. Pelottomana ja kauheana harsot heiluen viehkossa helletuulessa. Mikään ei jää siltä huomaamatta, pieninkään rapsahdus tai kuiskaus. Älä katso sitä liian kauaa, sillä silmissään noissa asuu loitsujen loitsu...

Sarvelan ropelli

Sarvelan tallista tuli sauna, joten mies asensi sinne tuulettimen. Hyvä niin, sillä aamulypsyllä oli lähteä taju, kun kuumuus ja tunkkainen "telttailma" löi vastaan jo oven avatessa. Nyt vuohi-neidotkin näyttävät aamulla raikkaammilta, eikä pieni hurina tunnu niitä haittaavan ollenkaan.

Nipsu-poika siirtyi koiratarhaan ja alkoi uudelleen haukkua. Nipsu myöskin keksi, että kun oikein louskuttaa ja luskuttaa sitruunapanta lakkaa suhauttamasta kirpeää aromia nenään. Harmi! Täytyy keksiä uusia jekkuja liikoja haukkuja poistamaan. Nipsua tuntuu korpeavan varsinkin kaikki vuohien kanssa asioimiset, jos vien herkkuja vuohille on parempi poiketa ensin Nipsun luona, ettei haukkukytkin käynnisty. Nipsulle kun maistuvat kaikki vuohien herkut voikukkia myöten...

kirsikankukkia Kirsikkapuu, luumupuut, viinimarjat ja tuomi kukkii. Ihan pian avautuvat myös pihapuitten kuningattaret, omenapuunkukat. Luin jostakin, että amppareita olisi kovin vähän ollut viime vuosina. No ei ainakaan meillä. Armoton pörinä koko pihassa, vähän liikaakin näitä pisteliäitä siipiveikkoja ilmatilassamme.

Hyvä Suomi!

Tänään on Suomi-Tsekki peli... Toivottavasti Suomi voittaa, vaikkapa 3-2 tuloksella. Hyvä Suomi!


SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


13.5.2010 Torstai

Tuulikellot kilkattaa

Tuulikellot Tuulikellot Meillä on pihassa neljät tuulikellot. Värikkäät puiset soivat viehkosti. Niitten soundi vie matkalle Karibianmeren ylle. Monkey Island-pelistä tutut maisemat vilahtelevat mielessä. Isot puunväriset tuulikellot soivat kumeasti. Tulee mieleen sveitsiläinen maisema ja kantakutun kaulassa riippuva kutsukello. Metallinen, helmin koristeltu tuulikello on kirkas- ja kylmä-ääninen soinniltaan. Sen kilkatus kuulaana pakkasyönä tuo mieleen kuvan, jossa Jääkuningatar ajaa vaunuillaan revontulten alla muuttaen kaiken elävän jääksi. Tuulikellot eivät siis ole vain tuulikelloja, vaan ne vievät huimille mielikuvitusmatkoille. Luultavasti ajan myötä meidän pihalla kilkattaa kymmeniä eri äänisiä tuulikelloja :-)*

Eilen tuli tehtyä miehen kanssa vuohitallissa suursiivous. Monta kymmentä haisevaa kottikärryllistä siirtyi tallista ulos. Hikisen kolmen tunnin urakan jälkeen laitoin kompostin valmiiksi kurpitsan ja avomaankurkun taimille. kurpitsantaimi tunkiolla Toivottavasti kasvavat hyvin. Kurpitsoista voisi sitten seuraavana Halloweenina kaivertaa kammottavia koristeita portinpieliin. Mutta teho pelottavista lyhdyistä himmenee hieman, jos kurpitsat jäävät mansikan kokoisiksi... Lannoituksen puutteesta ne eivät kuitenkaan tule kärsimään. Maanparannetta kun meillä riittää!

Eilen oli ihanan lämmintä ja aurinkoista. Jopa niin lämmintä, että joka kesäinen "matofiilis" muistui taas mieleen. Onneksi meillä on ilmalämpöpumppu nyt kunnossa, että saa tarvittaessa jäähdytystä. Mulle auttaa joskus vartinkin viilennys siiihen, että olen taas timmissä vedossa jatkamaan jokapäiväistä jabatitiä. Meillä on mennyt yksi etelänlomamatka pilalle, kun esitteessä luvattu jäähdytys hotellihuoneesta puuttui. Mä en jaksanut yhtään mitään muuta, kuin levätä ja kiukutella.

Meillä on ajatus värkätä online-galleria-Amaliassa taas kesäinen näyttely. Heinä- elokuu voisi olla sopiva ajankohta. Ehkäpä saamme mukaan taas muutamia kotimaisia ja ulkomaisiakin taiteilijoita. Myös ihan fyysinen näyttelytila täältä Lempäälästä on haussa. Sain 200 euron kannustusapurahan asian tiimoilta, joten se auttanee hanketta.

Maissintähkä Ulkona istuessa tulee nälkä. Mieli tekisi grillattuja maissintähkiä, lohimedaljonkeja ja keitettyjä uusia perunoita voin kanssa. Seuraksi voisi olla iso kreikkalainen salaatti paljolla vuohenjuustolla ja pari lasillista hyvää saksalaista valkoviiniä. Jälkkärinä menisivät mansikat kermavaahdolla tai grillatut ananassiivut suklaa-malibu-dipillä. Nam!

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


7.5.2010 Perjantai

Sädehtivät silkkinauhat

Hypistelin kädessäni erivärisiä silkkinauhoja. Mustia, punaisia, keltaisia ja sinisiä. Niistä voisi kehitellä jotakin uutta, ehkäpä jonkinlaisen kollaasin. Mulle on useamman kerran ehdoteltu, että kokeilisin isommankin kollaasin tekemistä. "You may like it!" Ehkäpä sitä voisi kokeillakin tai sitten teen silkkinauhoista kutuille kauniit letitykset partoihin kevään kunniaksi.

Toimittaja Eilen meillä vieraili Lempäälä-Vesilahden Sanomien toimittaja tekemässä juttua ms-tautiin liittyen. Oli ihanan aurinkoinen päivä! Tinjalla oli jännittävä pääsykoe-päivä ja vatsa sekaisin aamulla. Itselläkin taisi olla perhosia vatsanpohjassa. Taiteeseen liittyvissä haastatteluissa voi puhua mitä mieleen juolahtaa. Ne ei mua sinänsä jänistä, mun työt on mitä on. Sitä ei mun paminat mihinkään muuta. Mutta sairaudesta puhuminen onkin sitten toinen juttu...


Martta baarissa Uusi tarha

Uusi tarha Vapputalkoot onnistuivat yli odotusten. Saatiin ihan valtavasti aikaan. Vuohilla on nyt uusi isompi aitaus ja terassi sai mukavan jatkokatoksen sadeilmoilla grillailua varten. Terassille mahtuu nyt isompikin porukka istumaan iltaa.


Onnea Äideille! Äiti oli se tärkeä henkilö, joka piti kädestä kiinni kun oli pieni. Äiti luki satuja villistä laivakoirasta, surullisesta pikku-aasista ja Kaunottaresta ja Kulkurista uudelleen ja uudelleen. Äiti lauloi mörrimöykkylaulua ja auttoi etsimään Hämeenkyrön Kurjenmäestä peikonpesiä. Äiti antoi maalata öljyväreillä, vaikka suuri osa maaleista päätyi johonkin muualle kuin kankaalle. Äiti on Jumalatar lapsen silmissä. Onnea kaikille äideille!

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


27.4.2010 Tiistai

Kevät rock's!

Valoperhoset Pieniä lehdenalkuja siellä täällä. Vaaleanvihreitä voikukanlehtiä ja mansikanlehtiä puskee maan uumenista. Ilmassa liitävät sitruunaperhoset ja nokkosperhoset. Kuulo herkistyy erilaisten lintujen laululle yötä päivää. Yöllä kuunvalossa tähtitaivas on aivan eri sininen kuin talvisina kuulakkaina pakkasöinä. Siinä on jo ripaus kesäyön maagisesta taiasta, lumoavasta hohteesta.

Sarvelan tytöt; Martta, Helmi ja Malla rouskuttelevat keväisiä hentoja ruohonkorsia innoissaan. Kevätriemua on ilmassa muutenkin. Jopa Martta hyppeli muutaman kevätloikan Hempan ja Mallan seuraksi, katsoi sitten kauniilla ruskeilla silmillään muhun ja aivan kuin olisi virnistänyt. Tutkimattomia ovat noiden vuohi-kaunokaisten ajatukset, mutta kevätriemu on kuitenkin yhteistä meidän kanssamme.

Meidän Nipsu-kultsusta on tullut aivan äänetön ulkona. Siitä on kiittäminen sitruunapantaa. Nipsu oppi kerrasta, mikä oli kyllä suuri ihmetyksen aihe mullekin, vaikka eläinten oppimiskykyyn luotenkin suuresti. Useinmiten vika oppimattomuudesta on kommunikaatiovirhe meidän ihmisten ja karvakavereiden välillä. Meillä on hälytyshaukkuna Veeti-koira, joten Nipsun täydellinen ulkomykkyys ei haittaa. Sisällä Nipsu-poika kuitenkin vielä kärvii haukkumalla topakasti, jos Veeti tai Hotti-kissa on sitä jotenkin epäreilusti kohdellut. Tämä asia saa mut edelleen aina nauramaan... Enpä ole ennen törmännyt vastaavaan. Nipsu haukkuu ja katsoo vuoroin muhun ja vuoroin kiusanhenkeen. Osoittaa hellyyttävästi kuononsa suunnalla toisen asianosaisen. "Tee jotain, toi kiusaa..."

New Yorkista tuli mielenkiintoista postia. Yhteisnäyttely galleriassa Chelseassa ja työtilat ennen näyttelyä... New Yorkilla on satumainen vetovoima! Sen kutsu saa huokaisemaan hymyillen, niin monta ihanaa muistoa, makua ja tuoksua tulvahtaa heti mieleen. Mutta todellisuus on karumpaa maisemaa, kuin mielikuvituksen keväinen Central Park. Amalia Central Parkissa Jos rahatilanne on sellainen, että riemun väristyksiä aiheuttavat sanat: edullinen, halpa, omavarainen ja sokerina pohjalla ILMAINEN, niin kaikenlaiset haihattelut saa unohtaa toistaiseksi. Mutta taide ja sen synty eivät ole kiinni rahasta tai paikasta. Ne syntyvät mielikuvituksen sopukoista, piilotetuista aivojen aarteista ja rakkaudesta elämään ja sen monimuotoisuuteen.

KUVIA NEW YORKIN NÄYTTELYMATKASTA 2008

Taiteilijaystävä Maren Jeskaselta ilmestyy pian lastenkirja. Huima merirosvoseikkailu erittäin kauniilla ja taidokkailla kuvilla höystettynä. Onnittelut taiteilijalle :-)

Kirjoitan tätä pihalla ja tuuli on melkoinen. Lämmin etelätuuli kuitenkin. Hiukset lehahtavat silmille tuon tuostakin ja tulee luova tauko "tikuttamiseen". Sormetkin väsyvät tikun puristamiseen, joten ihan hyvä niin. Joskus ajattelen, että mitä jos kädet lopettaisivat kokonaan yhteistyön? Mitä se tarkoittaisi? Olisiko musta maalaamaan suulla kuten Dennis A. Francesconi tai varpailla, vai luovuttaisinko heti. Keksisinkö vaihtoehtoisia tapoja toimia vai halvaantuisinko katkeruuteeni...

Hyvää Vappua!!!! Elämä Sarvelassa soljuu kirkkaan vuoristopuron lailla. Eletään aamunkoitosta yöhämäriin aikalailla samoissa rutiineissa, mutta Vappuna rusahtaa. Silloin pihapiiri täyttynee talkooporukasta, puheensorinasta, vasaroinnista, naurusta ja laulusta. Sellaista meininkiä kaipaankin rikkomaan rutiineja nyt. Hyvää Vappua!!!!


SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


19.4.2010 Maanantai

Hemppa

Sarvela feels so good!


Hemppa on virkistynyt omaksi itsekseen. Temperamenttiä ja soljuvaa mäkätystä ulkotarha täynnä. Hyvä niin, yöunet muuttukoon levollisiksi jälleen.


Valokuvaaja Sally Mann on sanonut, että kaikissa hänen parhaissa kuvissaan on jokin vika, vahinko. Kun mulla maalatessa on jokin visio lopputuloksesta ja sitten käy lipsahdus, pläjähdys ja hutiveto, on se vain parannus yleensä. Olen kuvitellut asian niin, että joku tai jokin toisesta maailmasta käy vähän tölväsemässä kättä ajatuksenaan auttaa ja mulle kyllä apu kelpaa. Täydellisyys on tylsää. Pienet säröt ja särmät luovat persoonallista asennetta. Parhaat voivat tunnustaa epätäydellisyytensä, keskinkertaisuudet pönöttävät omassa valheellisessa voittamattomuudessaan.

Magnum 44 Täysi aseettomuus vai pyssy joka kotiin? Siinä onkin mielenkiintoinen kysymys. Hyvässä ja turvallisessa maailmassa aseita ei kai tarvittaisi, mutta tässä meidän todellisuudessamme olen vähitellen kallistumassa Teksasin malliin. Asiaan lienee vaikuttanut puolentoista vuoden takainen tilanne, kun kaksi koiraa hyökkäsi pihallemme. Meidän sakemanni Viivi sai kohtuu pahoja puremia ja jouduttiin lopettamaan jokusen viikon päästä. Viivillä oli myös syöpä, mutta tapaus varmasti edesauttoi ennenaikaista poismenoa. Mies sai tilanteessa myös pureman käteen. Paras osa on se, ettei sinulla ole juurikaan mitään suojaa omassa pihassasi tälläisessä tilanteessa! Ette varmaankaan usko, mutta näin on. Meillä oli lakimies, joka selvitti asiaa ja myöskin eläinlääkärimme soitti liittonsa lakimiehelle. Koirien omistaja ei syyllistynyt (vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan) huolimattomuuteen, koska koirat olivat itse hajoittaneet tarhansa ja päässeet karkuun. Näin ollen korvausvelvollisuutta ei ole ja koiran omistajan vakuutus korvaa vain henkilövahingot, ei aineellisia vahinkoja joihin esim. koira ja muut eläimet juridisesti kuuluvat. Eli Suomessa homma pelaa niin, että vieraat eläimet, esim. koirat voivat tulla tontillesi, rikkoa omaisuuttasi ja vahingoittaa eläimiäsi eikä kukaan ole sinulle korvausvelvollinen jos vaan katsotaan, ettei vieraiden eläimien omistaja ole syyllistynyt huolimattomuuteen vaikkapa jättämällä koiratarhan ovia auki tms. Hyvästele siis ajatus kotirauhan olemassaolosta. Tulevaisuuden visiossa siis barettipäinen taiteilija- ja punaniska-Amalia hilluu tontillaan sivellin ja tussari kädessään...

Helteitä odotellessa Istun pihalla kirjoittamassa tätä. Leikkimökin seinustalla on ihanan lämmin kun aurinko paistaa, mutta välittömästi pilvenhattarankin peittäessä auringon alkavat hampaat kalista. Vielä on matkaa pinacolada- ja pikku-pikku-bikini-kesään :-)

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


16.4.2010 Perjantai

Sarvela blue blue blues...

Parempana taas Meidän Helmi-kuttumme, Hemu, Hemuli ja rakas Hemppa on sairaana. Itse pelkäsin taudin olevan kalsiumin vajeesta johtuva hypokalsemia eli poikimahalvaus, mutta onneksi eläinlääkäri oli erimieltä. Hempalla on asetonitauti eli ketoosi. Energiavajaus, joka on itse itseään ruokkiva tautityyppi. Mitä heikommaksi kuttu menee sen energiaköyhempää ruokaa se haluaa syödä. Kaikki tuhti tavara jää kuppiin. Hemppa on muutenkin pieni ja laiha, kasvaa itse vielä ja lypsää kuitenkin 1,5-2 litraa päivässä maitoa meille. Heti kun huomasin Hemun vaisuuden aloin antaa sille Seasons change hiiva-sokeriliuosta, josta olin lukenut Uman kirjasta. Eläinlääkärin mielestä hyvä juttu, kyllä se vanha kansa tietää! Saimme vielä nimen ja numeron, josta haimme lääkkeitä ja kultaisia neuvoja puoli-ilmaiseksi. Kiitos ihanille ihmisille. Hemukin tuntuu virkistyneen ja mäkättelee tuolla tarhassaan tavalliseen tapaansa. Kauhuntunne alkaa itselläkin väistyä. Se syksyinen episodi kun Orvokki-kuttu kuoli käsiin palasi ikävästi mieleen taas. On tullut luettua vuohien sairauksista viime päivinä niin, että pienimuotoisesta tentistä saattaisi selviytyä läpi. Uman Kuttu ja kutunpito, Heikki Sirkkolan Sairaan kipee vuohi ja Sirkka Pesolan Vuohenhoito-opas kantapään kautta - kirjat antavat turvaa yöpöydällä sulassa sovussa Antti Heikkilän ruokakirjojen ja hyvien sarjakuvien kera.

Google heitti meidät pihalle mainosbisneksestään. Ilman selityksiä tai todellisia reklamaation mahdollisuuksia juuri ennen ekoja maksuja, jotka tämä verkkomafia-corporaatio väittää palauttavansa takaisin mainostajalle. Näytät muiden mainoksia sivuillasi kuukausia ja odotat mainostulojesi ylittävän tuon maagisen 70 EUR, joka on Googlen raja maksulle. Kun sitten pääset siihen kuukauteen, jolloin saldosi näyttäisi ylittävän tuon rajan, Google lopettaa tilisi tosiaan ilman tarkempia selittelyjä ja latiakaan et itsellesi saa. Kuinkakohan on näiden mainostajien laita, jotka ovat jo maksaneet nämä mainosklikkaukset? Palautuuko heidän pulittamat rahat vai uppoavatko Googlen syövereihin?
Tällainen on yleistä toimintaa verkkojättiläiseltä, kuten seuraavista linkeistä voi myös lukea:
Oletko www-julkaisija? Varo Google AdSenseä!
Oikeus ja kohtuus - kaikessa... Google Adsense pelleily
Heil Google mainostaja, älä luota Googleen
No eipä tarvitse enää googlettaa tai käyttää kyseisen riistäjä-organisaation palveluja muutenkaan. Kyllä se on niin, että suurten miljonääriyritysten kultalastut on vuoltu pienten selkänahasta! Kaikki kun eivät jaksa/ voi lähteä käräjöimään tällaista jättiläistä vastaan kuten Aaron Greenspan.

Nyt blogissani näkyvät mainokset ovat Vaihtoverkosta, jossa raha ei vaihda omistajaa vaan saat omasi näkyville näyttämällä muiden Vaihtoverkkoon kuuluvien tahojen mainoksia.

Taimet Saatiin kasattua Lidlista viime kesäksi ostettu kasvihuone. Siinä se nyt seisoo talon kyljessä ja odottaa aikoja, jolloin uskallan siirtää pikkuruiset ja vähän isommatkin taimet sinne. Kurpitsan hehtotaimet vien suoraan tunkiolle, kunhan vuohitalli on tyhjennetty talvipatjasta. Dynamiittia maanparannetta!

Tekisi mieli laittaa simaa ja aineetkin on jo ostettu. Vappuna olisi tarkoitus pystyttää aitoja Sarvelaan vähän isommalla porukalla. Hard and Heavy-meiningillä!

Tytär Tinjalla on jännittävät ajat käsillä. Hän tekee kuvataidekoulun päättötyötä ja suunnittelee graafisen alan kouluun tehtävää pääsykoetyötä. Lievää stressiä tuntuu olevan ilmassa, mutta hyvässä hengessä. Itsellä on takki tyhjä maalaamisen osalta juuri nyt. Taidankin tyytyä maalaamaan niitä aidanseipäitä lähiaikoina. Sain kuitenkin tehtyä yhden työn, keväisen työn Darkness-näyttelyyn liittyvien töiden ja tapahtumien lisäksi ja se helpotti kummasti. Mulle nämä siirtymäriitit, erilaisista tunnelmista toisiin, eivät ole aina kovin helppoja. Mutta kun pistää itsensä likoon totaalisesti ja on mukana koko sydämestään jossakin projektissa, kyllästymispistekin tulee varmasti vastaan aikanaan ja on taas käännettävä uusi sivu, jotta voi hengittää vapaasti!

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


9.4.2010 Perjantai

Puolivillainen aamu

Vuohille aitaus Ilma ulkona on pilvisen aurinkoinen. Olo itsellä on väsyneen innostunut. Neljän aikaan aamuyöstä meille tuli pihaan 100 aidanseivästä. Niistä nousee komea vuohitarha kesäksi ja melkoinen matka aitaa tontinkin ympärille. Nyt odotellaan vain roudan sulamista, että pääsee käärimään hihat!

Keskiviikkona MTV3:n verkkouutisissa oli juttua näistä netin shekkihuijareista. Hyvä hyvä, rikolliset rautoihin! Lue juttu täältä.

Salainen puutarha Eilen iltasella valmistui uusi maalaus. Vaaleanvihreää, omenapuunkukkia, suuri salaisuus ja kevät. "Salainen puutarha" on taulun nimi. Täällä oltiin vahvasti sitä mieltä, että tyyli muuttuu taas... Nahanluonnin aika. Katselin vanhempien töiden kasvoja ja kyllä näissä uusissa kasvoissa jotakin uutta ja outoa oli. Nautin maalaamisesta suunnattomasti nyt. Inspiraation aiheita pyörii ilmassa ympärilläni ja tuntuu siltä, että voisin napsia niitä lennosta ja sutia kankaalle, jos olisi määrättömästi aikaa.

Liityin jokin aika sitten Dojolaisiin netissä. Olen siellä aika tiiviisti viettänyt mukavia hetkiä lueskellen kirjoituksia monipuolisesta aihelaarista ja tutkiskellut erilaisia ryhmiä. Aurinkoisista ja aktiivisista ihmisistä saa voimaa! Tämä tuli hyvään kohtaan kevättäni, koska jonkinlainen väsymyksen ja toivottomuuden poikanen oli päässyt pesimään pääni sisään. Enkä kuitenkaan halua muuttua pelkästään negatiiviseksi tuomionenkeliksi, jonka synkkiä jorinoita ei kukaan jaksa, eikä halua kuunnella tai lukea. Varmaankin tuo viikkojen verinen irtokäsi-, pääkallo- ja kuolemanlöyhkäinen-jakso (NÄYTTELY ja VIDEO-TRAILERI) vaikutti vähitellen mielialaan. Täällä kun pyritään tekemään kaikki täysillä ja hyvällä asenteella :-)

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU

Amalian posti


6.4.2010 Tiistai

Kapinakenraalia etsimässä!

Ulkona on masentava ilma. Taivas on pilvessä ja sateen uhka roikkuu painavana maiseman päällä. Meillä on edelleen talipalloja linnuille takapihalla ja sielläkin touhut näyttävät kulkevan kuin hidastetussa filmissä. Samoin vuohiaitauksessa. Martta, Malla ja Helmi vain seisovat märehtien paikallaan tarhan eri kulmissa. Sisällä on sentään vähän säpinää, koska molemmat koirat on pesty ja niillä on tapana riehua lämpimikseen tunti pari.

Tahtoo Ministeriksi, Tahtoo! Politiikan likasanko tuntuu olevan pohjaton. Dramaattisessa Pääsiäisnäytelmässä on jo siteerattu Raamattuakin. Naurattaa... Mutta, jos olisin itse uskovainen saattaisin jopa suuttua. Näillä häikäilemättömillä roistoilla ei ole mitään moraalia, eikä mikään ole pyhää. Tarvittaessa löytyy aina joku kirja, josta voi vetää lauseita surkeitten valheittensa tueksi. Tai sitten kerjätään säälipisteitä sukupuolen tai heikkoälyisyyden varjolla, unohtamatta omia lapsia. Viattomia uhrilampaita politiikan törkyisellä alttarilla. Yököttää. Mistä löytyisi joku suoraselkäinen suomalainen poliitikko, joka potkaisisi tuon täyden likasangon nurin ja tuulettaisi koko eduskunnan ummehtuneen ilmapiirin. Paska duuni, mutta kiitoksena voisi saada kansan tuen. Ihmeentekijä myös palauttaisi uskoa politiikkaan... Hoh hoijaa, taisi mennä satuilun puolelle. "Olipa kerran maailma, jossa oli kaikilla kaikki hyvin ja poliitikotkin olivat ihmisten asialla. He eivät kavunneet keinolla millä hyvänsä norsunluutorneihinsa, kauas tavallisten ihmisten arjesta, vaan elivät tasavertaisina kansan keskuudessa."

Jääkaapissa on eka Helmin maidosta tehty juusto muotissaan. Juustonteko on kyllä salatiedettä vieläkin mulle. Olen keräillyt erilaisia ohjeita Juustoa vai eikö olla? ympäri maailman, mutta ihan täydellistä fetaa ei ole vielä syntynyt. Jos maku ja suola ovat kohdallaan muistuttaa koostumus puuroa tai sitten siitä tulee liian narskuvaa. Tuorejuusto kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistuu aina ja on hyvää. Mutta Yodan sanoin "Patience my young padawan, patience"

Me ollaan katseltu paljon leffoja viime aikoina. Uusia ja vanhoja. Hassua huomata miten jotkut elokuvat kestävät ajan hammasta ja jotkut eivät. Keväät ja syksyt ovat elokuvien ja pelien aikaa. Civilization IV:sta tuli tahkottua monia kertoja syksyllä. Meillä on Assassin's Creed vielä pelaamatta. Saattaa jäädä ensi syksyyn. Telkkarin tarjonta on kamalaa. Huonoa, huonompaa ja ihan sontaa. Noista ohjelmista maksaminen on pöllöä puuhaa, mutta minkäs teet. Tekniset välineet "maksat mitä katsot" konseptiin ovat olemassa, mutta tulevatkohan koskaan käyttöön?

Kipu Mun on ikävä kirjojen lukemista, mutta silmät eivät nyt ole siinä kunnossa, että jaksaisin lukea mitään tiiliskiviä. Tuntien intensiivinen maalaaminenkin tekee musta loppuillaksi sokean kuin lepakon. En näe ison telkun ruudusta parin metrin päästä edes lasit päässä juuri mitään. Onneksi värimaailma on kuitenkin kohdallaan tai ainakin se on sellainen kuin mun värimaailmani yleensä on. Ilman värejä en haluaisi tässä maailmassa kulkea...

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU
Amalian posti


2.4.2010 Pitkäperjantai

Kirveellä töitä!

Lueskelin Vuohi-foorumia aikani kuluksi ja äkkäsin eläinlääkäri Sirkkolan linkin Fainting Goat -sivustolle. Häneltä oli mennyt päivä pilalle ja niin meni multakin. Pyörtyileviä vuohia ihmisten iloksi, ei paljon naurattanut. Juttua perustellaan myös sillä, että vuohilaumassa pidetään muutamaa "uhrilammasta", jotka petojen hyökkäyksen sattuessa jäävät saaliiksi ja tuottavammat yksilöt selviytyvät. Edes tämä taloudellinen ajattelu ei oikein toimi. Nämä "uhrilampaat" kuitenkin vievät ruuan ja tilan laumassa. Ihminen on maailman pahin peto! Tyhmyys, ilkeys ja välinpitämättömyys ovat kammottava yhdistelmä.

Huijari Sähköpostiani piristi jälleen kerran sinnikäs huijaus-organisaatio. Jo pari vuotta he silloin tällöin ovat lähestyneet mua taulunosto mielessään. Uskomattomia satuseppoja, jotka tarjoavat katteettomia ylisuuria shekkejä ja pahimmillaan vievät uhriltaan taulun ja tukun rahaa kaupanpäällisiksi. Hommahan toimii näin: Ensin otetaan yhteyttä ja kerrotaan olevansa kiinnostunut taulun/ taulujen ostamisesta. Seuraavassa postissa (vastattuasi ekaan postiin) kerrotaan meneillään olevasta muutosta esim. Kanadasta Englantiin ja että uutta kotia ollaan sisustamassa. Valitettavasti ostaja on tällä hetkellä jossain muualla esim. työmatkalla Intiassa tai lasta odottavan siskon luona Jenkeissä. Tästä syystä johtuen muuttoa junaileva kuljetusfirma, vaikkapa UPS tulee teoksen noutamaan. Maksun ostaja haluaa hoitaa shekillä. Metkaa on se, että shekkimaksu näyttäisi ensi alkuun olevan OK, mutta osoittautuu lopulta katteettomaksi. Lisäksi shekki on selvästi suurempi kuin taulun hinta. "Maksettuaan" 1000 euron taulun 2000 euron shekillä, tämä taiteenystävä pyytää tietenkin taiteilijaa palauttamaan ylimääräiset 1000 euroa. Eli parhaassa tapauksessa menetät sekä taulusi, että nipun euroja. Menetelmää sovelletaan tiemmä myös autojen kanssa. Varovainen siis saa olla virtuaalisissa kanssakäymisissään!

Ja vielä yksi ... Riemastuksen aihe. Tänään on tosiaan pitkähkö perjantai, kun kaikki hatuttaa. Reumasairaalan kohtalo surettaa mua. Suomi Finland Perkele Kuinka voi olla niin, ettei kotimaan kohteisiin löydy ikinä rahaa? Tietenkin isoihin globaaleihin kriiseihin on puututtava ja kaikenlainen apu, rahallinen ja muunlainen on velvollisuus maapallon kanssatallaajia kohtaan, mutta kotimaan ongelmat eivät ole yhtään vähempiarvoisia. Päinvastoin, mä olen sitä mieltä, että asiat täällä pitäisi olla ykkösasioita. Koulutusta ja työtä suomalaisille! Asunnot ja ruokaa suomalaisille. Terveyttä ja hyvinvointia suomalaisille, ihmisille ja eläimille ikään tai sukupuoleen katsomatta! Suomi Finland Perkele!!

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU
Amalian posti


1.4.2010 Torstai

Aprillipäivä

Lämmintä ja aurinkoista. Istuin pihalla vuohien seurana, kunnes aurinko meni pilveen ja alkoi palella. Mehupaasto on onnellisesti ohitse. Sunset Olo on fyysisesti ja henkisesti keventynyt. Loppupuolella paastoa iskenyt yöllinen selkäsärky ja iriitti hiukan laimensivat onnistumisen riemua. Mulla on ollut pienestä asti levottomat jalat levottoman mielen lisäksi, joten yöunet ovat aina katkonaiset. Herään parin tunnin välein ja olen nyt opettanut Nipsu-koirankin siihen, että ravaan sen kanssa ulkosalla yölläkin näin tiiviisti. No kesällä se voi olla mukavaakin, purevilla pakkasilla yöpaidassa, jalat sinisinä se oli kaikkea muuta kuin mukavaa.

Amalia & Martta Tänään kello 18:00 avautuu Darkside - Beyond the Light - näyttelymme netissä. Tinja teki hienon uuden työn trailerin inspiroimana. Mies istuu tiiviisti koneella hiomassa kokonaisuutta, vielähän tässä on yli tunti aikaa. Meidän tiimityö on nykyään aika saumatonta, jokaisella on omat vastuualueet, mitä nyt joskus kalistellaan sarvia yhteen. Mutta useinmiten sekin on paikallaan ja parantaa lopputulosta. Pimeys on nyt täällä. Se on noussut esiin alitajunnan hämäriltä kujilta, eikä se tee tilaa valolle... Vielä.

TUTUSTU NÄYTTELYYN TÄÄLLÄ

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU
Amalian posti


25.3.2010 Torstai

Darkside-traileri valmis

Eilen illalla hyvin myöhään saatiin video valmiiksi. Se lähti esikatseluun mukanaan huvittava moka. Videossa kummitteli ylimääräinen ääniraita, vaikka oli tarkistettu ja tarkistettu tarkistamisen jälkeenkin. Nyt sen pitäisi olla kaikinpuolin kunnossa ja esityskelpoinen. Kiitos kaikille vaivaa nähneille hemmoille! Itse näyttely avautuu Galleria-Amalian sivuilla tyylikkäästi aprillipäivänä, mikäs sen parempaa...

KATSO VIDEO-TRAILERI TÄÄLTÄ

Timppa suoritti paastonsa tyylipuhtaasti loppuun. Hittolainen, selviytyi suorastaan loistavasti urakastaan ja sädehtii nyt itsetyytyväisyyttä ja puhdistunutta olemusta. Mulla paastoa on vielä yli puolet jäljellä, mutta nyt ei ole varaa antaa periksi. Olo on takkuinen ja ärsytyskynnys hyvin matalalla. Hengitys tyrmäisi sonninkin ja vatsan kurina soi korvissa. Vesipaastolla nälkä katoaa kokonaan, mutta mehupaastolla ei. Mutta vesipaaston aikana kaikenlaiset ruokaunet tulivat tutuiksi. Pääosaa yöllisessä tajunnanvirran teatterissa saattoi esittää kurkkuvoileipä. Mehupaastossa ihan kaikkia aivolohkoja ei täytä syömiskeskeiset ajatukset.

Mallalta otettiin kaulapanta kokonaan pois. Helmi oli onnistunut ujuttamaan sarvensa reppanan kaulapantaan ja henki oli loppua Malla-ressulta. Onneksi mies sattui paikalle juuri oikealla hetkellä. Vuohitarha on täynnä kaikenlaisia oksia. Omenapuun, kuusen ja männyn oksat kalutaan tarkasti putipuhtaiksi. Syksyllä ihmettelin meidän "erilaisia vuohia", kun kaikki oksat rouskuteltiin kokonaan, ihan kuin hakettimeen olisi niitä työntänyt, mutta nyt maittaa vain kuoriosat, kuten olin jostakin lukenut.

Akvaariopuutarhaan kuuluu hyvää ja huonoa. Jättikurpitsan taimet kasvavat suorastaan pelottavaa vauhtia. Tätä menoa ne valtaavat olohuoneen ennen ulos siirtoa. Rukolasalaatin taimet nousivat ensimmäisinä ja näyttivät hyvältä, mutta nyt ovat nuupahtaneet. Onko liikaa valoa, liian vähän valoa, tarpeeksi vettä vai liian kanssa, onko multa hyvää vai olisiko sittenkin pitänyt laittaa kerros turvettakin? Ensikertalaiselle pukkaa stressiä kun ei tiedä mikä pikkuruisia vaivaa ja mitä voisi tehdä paremmin.

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU
Amalian posti


23.3.2010 Tiistai

Gigantti krapula

Olo on kuin kamalassa darrassa. Olo on kuin kamalassa darrassa. Hutera, vetämätön, päänsärkyinen, oksettava elikä kaikinpuolin kammottava. Mies kertoi, että oli yöllä oikein pelästynyt, kun sydän hakkasi. Rytmi oli rumbaa ja sambaa sekaisin metallisemman tuplabassarin kanssa. Mutta yksi päivä on voitettu ja toista mennään jo pitkälti. Kaukana häämöttävät puhdistunut olo, kirkkaat silmät ja iho, piristynyt aivotoiminta, virkistynyt luomisvimma ja pari senttiä kaventunut vyötärölinja. Niissä on palkintoa kerrakseen, jos maaliin saakka päästään!

Vesi ropisee talon joka nurkalla. Aurinko sulattaa katolta lunta. Vuohet syövät havuja ja omanapuiden oksia tarhassaan. Pikkukoira Veeti on pesty. Se lämmittelee aurinkoraidassa matolla. Koira on selällään, kaikki raajat leväällään autuas ilme silmissään. Nipsu on pihalla ketjussa ja haukkuu. Pitäisi hakea se sisälle syömään. Pinna on tavallista lyhyempi, koiran haukuntakin ottaa päähän. Nyt nauttisi täydellisestä hiljaisuudesta.

Maitoa on taas kertynyt jääkaappiin liikaa ja on kai leivottava, vaikka se saattaakin kiristää ilmapiiriä entisestään. Voi, voi ja lämmin leipä! Tytär Tinja kun voi huoleti mussuttaa uunituoreita tuoksuvia sämpylöitä keittiössä. Ehkä meidän pitäisi miehen kanssa keskittyä tulevan näyttelyn esittelyvideon rakentamiseen tietokoneella ja hörppiä samalla kannu kaupalla rauhoittavaa kamomillateetä. Illalla voisi katsella "Erämaa syö miestä"-leffan pahimpaan nälkäänsä :-)

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU
Amalian posti


22.3.2010 Maanantai

Paastoviikko

Tänään alkoi 10 päivän mehupaastoni. Hauskaa ja erilaista tässä on nyt se, että mies osallistuu paastoon 2 vuorokautta. Hungry Haa, melkoinen haaste sanoisin... Monia vuosia sitten, lasten ollessa pieniä, mies päätti paastota päivän. Kello taisi käydä kahta iltapäivällä, kun nääntymys ja nälkä voittivat lujan tahdon, vaikka monesti tavallisina päivinä eka ruokailu saattoi venähtää paljon pitemmälle. Paasto on siis paljolti psyykkinen taisto erilaisia mielitekoja vastaan. Mutta ollakseni tasapuolinen on kai kerrottava, ettei ne omatkaan paastot ole aina sujuneet kuin tanssi. Monta erilaisista syistä keskeytynyttä paaston poikasta on takana. Mutta nyt on lippu korkealla ja kaapit täynnä mehu- ja teetarpeita!

Parantava kosketus Tytär Tanjaana joutui Taysiin viime perjantaina. Pitkäaikainen päänsärky ja nilkkojen oudot oireet yhdistettynä veriarvoihin saivat omalääkärin epäilemään veritulppaa. 19-vuotias raskaana oleva nuori nainen ja veritulppa, aika erikoinen yhdistelmä varmaankin. Mutta onneksi sattui tämä tarkka ja pätevä omalääkäri paikalle, sillä Tanjaanan kaulasta löytyi veritulppa magneettikuvauksessa. Nyt Tantsu saa liuotushoitoa, elikä napapiikkejä Taysin sisätautiosastolla ja äidillä ja vatsassa polskivalla vauvalla on kaikki hyvin :-)

Vanhassa akvaariossa aurinkokylvyistä ja sumutepullon sateista nauttivat siemenet ovat alkaneet itää. Siellä on hentoisia tomaatintaimen alkuja Satoa odotellen ja ei niin hentoja kurpitsan ituja. Rairuoho on jo parhaimmillaan viisi senttiä korkeaa. Otin chilin siemeniä leikatessa talteen ja kohta onkin tuotava toinen vanha akvaario sisälle, kun taimitarha sen kun kasvaa vaan. En ole koskaan ollut mikään maaginen viherpeukalo, päinvastoin. Mun hoidossani kukilla ei ollut mahdollisuuksia selvitä talven ylitse, ei edes kaktuksilla tai anopinkielellä. Virtuaaliplantaasitkin näivettyivät hoidon ja hellyyden puutteesta, mutta olkoon tämä uusi alku puutarhurin tiellä. Jos vaikka into ja ihastus korvaisivat puutteita taidoissa!

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU
Amalian posti


17.3.2010 Keskiviikko

Eläköön TekoPyhyys!

Marja-Sisko Aalto muuttanee pian Helsinkiin, otsikoi aamun lehti. Suututtaa käsittämättömästi, ehkäpä pitäisi mennä ensin aamulypsylle ja kirjoittaa vasta sitten. Mutta ei, antaa mennä vain... Sukupuolenvaihdosleikkauksia tehdään yhteiskunnan varoin ja siis hyväksytysti. People of the Lie Laillisesti. Erittäin pitkiä prosesseja niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta tuskin mitään verrattuna siihen tyhjiöön, johon ihminen putoaa projektin loppumetrien häämöttäessä. "Amerikkalaiset ovat pinnallisia Good morning-how are you-kulttuureineen" Hevonpaskat, sanon minä. Pinnallisesti hyväksyviä, onttoja ja sairaitten dogmiensa taakse piiloutuvia hurskastelijoita vailla mitään käytöstapoja, niitä riittää täällä meillä itsellä riesaksi asti. Miten ihmeessä uskontojen parista löytyvät kammottavimmat "moralla selkään" iskijät kun pitäisi juttujen perusteella löytyä ymmärrystä, hyväksyntää ja toista poskea? Kaikkea hyvää Marja-Siskolle ja lahkolaisten helvetin läpikäyneelle Leevi K. Laitiselle.

Luotijunaverkko myös eurooppaan Kiinalaiset suunnittelevat mahtavaa luotijunaverkkoa. Lontoosta Pekingiin kahdessa päivässä. Eurooppaan samanlainen! Lentoliikenteeseen ei taida edes taivaanrannassa vielä häämöttää ympäristöystävällistä vaihtoehtoa, joten matkustuksen siirto maan kamaralle kohtuullisin matkustusajoin kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta parempaa ja nopeampaa odotellessa. Junathan kulkevat sähköllä ja sähköähän tunnetusti pystytään tuottamaan ympäristöystävällisesti. Siis jos halutaan. Ainakin autonvalmistajat tuntuvat pikku hiljaa alkavan uskoa elektronivirtaan "polttoaineena".

Cold water lilies Sain valmiiksi uuden taulun. Cold water lilies Kylmiä sinisiä, vihreitä ja puhdasta valkoista. Jätin ruskeat värit taakseni. Keväinen puhdistumisriitti on alkamaisillaan. Muutamia virkistäviä mehupaastopäiviä (onkos viini rypälemehuun verrattavissa?), rentouttavaa joogaa auringonvalossa (kuolleen miehen asana on huippu) ja tunkkaisten kaappien siivousta (tämän voisi delegoida jollekin).

Epäoikeudenmukaisuus. Raukkamaisuus. Hyvyyden maskin taakse piiloutuminen ja heikomman sortaminen ovat pelottavampia asioita kuin puhdas pahuus. Puhdas pahuus on looginen ja kävelee suoraan päin sinua. Raukkamaisuus väijyy puskissa ja iskee kun vähiten sitä odotat. Kultainen hyvyyden maski ei värähdäkään kun otus kiskaisee tikarinsa lapaluittesi välistä.


Kissa vauhdissa
No niin, nyt alkaa nenän punoitus ja kuumotus helpottaa. Olo oli hetken kuin sähköiskun saaneella kissalla...


SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU
Amalian posti


15.3.2010 Maanantai

Tyrmäävä traileri

Part of... Nyt jos joku vieras menisi meidän suihkuhuoneeseen saattaisi kuulua kamala huuto. Haa, siellä on kuivumassa 1 kpl irtokäsiä ja 1 kpl irtojalkaa. Ne olivat eilen ihan feikkiveren peitossa, joten iltasella vietin aikaani harjaamalla suihkun alla irtonaisia ruumiinosia. Oudosti tyydyttävää puuhaa...


Eilinen meni kaikenkarvaisissa videokuvauksissa. Ollaan tekemässä pientä esittely\mainosvideota Darkside-näyttelylle, joka starttaa netissä huhtikuun alussa. Näyttelyn aihemaailman valitsivat sivuilla vierailijat. Ajatuksena on rakentaa tämä näyttely mun ja tytär Tinjan töistä. Eilinen oli hauska ja opettavainen rypistys, koska mukana oli eläinnäyttelijöitä myös. Ihan kaikkea ei onnistuttu tekemään kässärin mukaan :-) Mutta enpä muista koska olisin nauranut yhtä paljon viime aikoina. Hyvää harjoitusta tämä oli myös ajatellen tulevaa Pyöveli-musiikkivideota, jota laitetaan kevätpuolella purkkiin. Edellisestä videosta onkin ehtinyt vierähtää...kamalasti aikaa.

Kevättä ilmassa
Aurinko lämmittää ikkunan läpi. Keittiö kylpee valossa. Valo on ihanaa. Se piristää. Uunissa paistuvat sesamleivät ja jääkaappi notkuu Helmin maidosta. Hyvä niin, koska mies odottaa kieli pitkällä fetajuustoa. Juuston tekoon täytyy kuitenkin vähän keräillä maitoa etukäteen.


Kävin valtakunnallisena glaukooma-päivänä mittauttamassa silmänpaineet. Olivat vähän pudonneet joulukuisesta, onneksi. 21 vasen ja 24 oikea, kun edellisen kerran olivat 26 Taysin mittauksessa. Hyvä niin. Luulin Silmäasemalle astellessani, että törmään valtaisaan jonoon, mutta olinkin ainoa koko päivänä käynyt.

Kaivattu korjaaja
Meillä on ollut koko talven ilmalämpöpumppu osittain rikki. Se näkyy ikävästi sähkölaskussa. Kesäksi se on saatava kuntoon, koska jäähdytys on pakollista hellekeleillä. Muuten olen kuin kuivalla asfaltilla kärvistelevä kastemato, yhtä voimaton ja hyödytön. Korjaustoimenpiteet ovat kyllä olleet käynnissä koko talven, mutta vaikealta tuntuu; vääriä osia, korjaus- ja asennusruuhkaa, korjausmiestä ei saa kiinni jne...



vauva Toinen tytär Tanjaana saa kesävauvan. Leikkikaveri Toto-pojalle, josta odottelen pientä vuohipaimenta kesäiselle laitumelle. Nipsu-koira kuorsaa uunin edessä ja pomppaa ylös salamana, kun kello pirahtaa sen merkiksi, että leivät ovat valmiita. Helmi-kuttu huutelee takapihalla ja avaan ikkunan, että voin vähän jutustella ihmisseuran kipeälle vuohelle.

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU


10.3.2010 Keskiviikko

Sarvela blues II

Helmi-kuttu Malla ja Martta saivat uuden kaverin. Pieni, mutta pippurinen valkoinen kaunotar muutti meille eilen. Nyt tässä hörpin jo Helmi-kutun maitoa kahvissa. Huomenna voisi jo koettaa ehtiä leipoa jotain hyvää vuohenmaidosta ja nipistää hitunen maitoa pakkaseen juustontekoa varten. Sarvelassa siis kaikki mallillaan. Uuden tulokkaan saapuminen ei saanut aikaan mitään ihmeempää nahistelua vuohiaitauksessa ja tallissa tytöt köllöttelivät sulassa sovussa. Helmi taitaa olla puheliain koko poppoosta ja koko automatkankin jutteli ohikulkeville autoille innoissaan. Nipsu ja Veeti-koirat eivät viitsineet enää uutta tulokasta edes haukkua. "Tjaa-a, taas uusi karvanaama laumaan."

Tauluja on lähtenyt liikenteeseen nyt mukavasti. Ihan olen oikeasti yllättynyt tilanteesta. Tuntuu, että netissäkin toiminta on herännyt eloon yli vuoden horroksen jälkeen. Hyvällä mielellä saa olla tilanteesta pitkästä aikaa. New Yorkin Agora Gallerian taidekilpailuun on osallistuttu ja muutamia muitakin tutkiskeltu kiinnostuneena. Uuden taulun idea kytee vielä ja maalauspohja on koskematon. Liian paljon toimintaa ja ajatuksia ilmassa. Odotan sellaista seesteistä hiljaista hetkeä, mutta sen löytäminen tässä talossa on epätodennäköistä, joten on vain otettava suti käteen ja unohdettava kaaos ympärillä.
Mun tauluja on nyt myynnissä myös Art Gallery Lindroosin nettisivuilla. Siellä on taulujen lisäksi myynnissä kaikenlaista ihanaa käsityötä :-)

Tomsku Ostettiin Vapsusta siemenpusseja ja raahattiin varastosta kapea pöytä olkkarin ikkunan eteen. Tekee mieli laittaa yrttejä itämään kesäkautta varten. Ne voi sitten kelien salliessa siirtää kasvihuoneeseen kasvamaan. Basilikaa, rukolasalaattia, tomaattia, oreganoa ja persiljaa yms. Rairuohon siemeniä tuli mukaan myös, niistä saattavat saada osansa sarvekkaatkin.

Perjantaina olisi aikomus käydä mittauttamassa silmänpaineet Silmäasemalla, jossa on joku kampanjajuttu. Toivottavasti paineet ovat laskeneet mustikkapillereillä. Kun on kroonistuneita silmäongelmia ja niitä sitten itse lääkitsee parhaansa mukaan (lue:uusii terkkarissa reseptit) on siinä tietysti se vaara, että jotain jää huomaamatta, kuten korkeat silmänpaineet, jotka eivät hirveesti olemassaolostaan ilmoittele. Mutta toisaalta on älytöntä ja kallista juosta lääkärissä kymmenen kertaa vuodessa asian takia, josta on 20 vuoden kokemus itsellä.

Kevättä ilmassa Hauralan pellolla Tänään oli keväisen lämmin ja aurinkoinen keli täällä. Auringonvalolla on uskomaton vaikutus mielialaan. Se saa kissan kehräämään onnellisena sohvan selkänojalla aurinkoraidassa ja touhukkaan kilin asettumaan maahan märehtimään vailla kiireen häivääkään. Itsekin hypnotisoituu paikalleen pihalla ja ajatukset karkaavat kesäisille niityille.

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU


19.2.2010 Perjantai

Attitude Rules!

Luin aamulla lumilautailija Markku Kosken ajatuksia Olympialaisiin osallistumisesta. Asenne ja uskottavuus. Puhdas ilo. Rennoin rantein chillailu... Pilaako julkisuus ja raha kaiken? Samantapaisten asioiden kanssa painii moni muusikko ja taiteilijakin. Teenkö tätä vain itseäni varten vai haluanko tälle kaikelle yleisön? Minkälaisen yleisön? Lähteekö homma hanskasta? Keuliiko mopo? Kuka määrää tahdin? Mutta toisaalta asian voisi nähdä niinkin päin, että Olympia-rundilla lumilautailijoiden hauskanpitoa pääsee seuraamaan monet sellaiset, joille se muuten olisi mahdotonta. Lumilautailijat ovat ilahduttava valopilkku hiukan kulahtaneessa ja uskottavuutensa menettäneessä talviurheilu-genressä. Kiitos lumilautailijoillemme, että osallistuitte kisoihin ja raotatte meille vähän verhoa maailmaanne!! Tinjan Lumiukko

Nyt onkin aika pukea toppavaatteet ylle ja lähteä koirien kanssa ulos. Sain eilen kultainennoutaja Nipsulta melkoisen lumipesupyörittelyn hangessa. Tänään se kostetaan korkojen kera!


SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU



18.2.2010 Torstai

Messu- ja olympiahuumaa

Messuripustus
Viime viikonlopun
Keräily 2010-messut menivät mukavasti. Kiitos kaikille vierailijoille ja erityisesti kiitos ihanista palautteista ja terveisistä! (vasemmalla kuva messuripustuksesta ennen ovien aukeamista)


Snoukka Hyvä Peetu! Ensimmäinen mitali tullut talviolympialaisista. Tykkään katsella lumilauta-lajeja. Ne ovat vauhdikkaita, huikean taidokkaita ja lunkilla asenteella varustettuja kilpailuja. Itse urheilijoiden haastattelutkin ovat mukavia katsella ja saavat hyvälle tuulelle. Hyvä Suomi!!


Meidän Malla satutti suupielensä alkuviikosta temutessaan kymmenen kilon suolakiven kanssa, joka roikkuu metalliketjuilla seinästä. Pelästyin oikein kunnolla, että oli sattunut pahasti, mutta onneksi ei. Malla söi sisukkaasti ruokansa kipeästä suusta huolimatta. Itsellä olisi taatusti mennyt pillimehujen puolelle. Ollaan suunniteltu kesälaitumen paikkaa. Meillä on villiintynyt ruusutarha, jossa on sopivasti kivikkoakin, joten sinne raivataan ulkotarha. Nyt vuohet ulkoilevat vanhassa koiratarhassa, joka on liian pieni kesää ajatellen. Ollaan vähitellen luovuttu koiranhihnasta, kun kuljetetaan vuohia sisältä ulos ja toisinpäin. Malla kirmaa kililoikkia hypellen juuri sinne minne haluammekin, mutta Martta saattaa keksiä muita mielenkiintoisempia tutustumiskohteita tai pelästyä jotakin matkanvarrella. Salainen haavekin itää jossakin takaraivossa. Kesäksi vielä yksi vuohi Sarvelaan. Kunnon lypsykuttu, että pääsee taas juustontekoon. Mutta saa nähdä toteutuuko hentoinen toiveen poikanen...

Ensi viikolla olisi tarkoitus keskittyä maalaamiseen. Jotain pyrkii ulos. Mutta nyt on sellainen pyöritys päällä tässä talossa, ettei yksinkertaisesti löydy aikaa pysähtyä. Mutta ensi viikolla aika ja paikka on revittävä jostakin. Siihen asti maalaan unissani. Viime yönä maalasin vimmatusti ja tokkuraisilla aamusilmillä sitten ihmettelin, että missä se työ on?

Tie kotiin Tie Kotiin/ Road to Home-taulu on ehkä lähdössä tuosta seinältä koska sekä messuilla, että sen jälkeen on taulusta tullut useita kyselyjä. Hyvä niin. Siihen tauluun on kuitenkin maalattu mukaan pala sydäntä, joten katselen sitä vielä hetken hyvästiksi. Siitä piti tulla Surumetsä-Sorrow Forest, mutta matkan varrella maisema muuttui ja nimikin piti muuttaa. Se oli puhdasta selviytymistaistelua viime keväänä. Taulu syntyi käännekohtaan ja pian syntyi Awakening. Jotkut taulut on maalattu sellaisella tunteenpalolla, että on ihme, ellei niistä tihku jotain huoneeseen missä ne ovat esillä!

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU


8.2.2010 Maanantai

Sarvela blues

Tänään vuohemme Martta ja Malla päättivät tutkia pihaa sujuvan tarhaan kipittämiseen sijaan. Ketterä koipiset sarvipäät olisi mahdotonta saada kiinni, ellei olisi jotain rapisevaa ja herkullista taskun pohjalla. Suurimman mahdollisen hädän hetkellä on otettava tehokkain täsmäase käyttöön. Suklaakeksit. Vaikka vapauden kaipuu hehkuu ruskeissa silmissä ja sorkat osoittavat kohti suurta tuntematonta ne eivät voi vastustaa suklaakeksin vienoa kutsua. Onneksi.

Koiralla on 1700 makunystyä, ihmisellä 9000 ja vuohella 15000, mikä tekee niistä ylivertaisia maistelijoita. Myrkylliset kasvit eivät päädy vuohien menu-listalle. Vanhan arabitarinan mukaan saamme kiittää vuohia siitä, että olemme löytäneet kahvin tai tarkemmin ajatellen vuohet löysivät tämän virkistävän herkun. Etelä-Afrikkalaisella viinitilalla vuohet valitsevat parhaat lajikkeet viineihin. On kyllä hyvää viiniä; Goats do Roam.

Tällä viikolla pitäisi siivota vuohitallia. Siivotaanhan se joka päivä, mutta nyt turve-heinä-papana-patja on niin korkea, että tuntee olevansa Kauraa vierailulla Hobittilassa, kun pää hipoo kattoparruja. Outo tunne meikäläiselle... Herkkuheinästä suuri osa päätyy lattialle, joten hukka on aika iso. Jos joku keksisi ratkaisun tähän ongelmaan helpottaisi se tallielämää huimasti. Rahallinen hukka on aika mitätön, mutta siivoaminen ottaa pannuun. Toisaalta, papu kasvaa, eikä tarvitse käydä salilla tai tilata kotiin Ostos-kanavan ihmeitä tekeviä hilavitkuttimia.

Tänään on leipomispäivä. Ajattelin tehdä porkkanasämpylöitä. Tytär hoitaa viikonloppuisin kaikenlaisten sokeristen ihanuuksien leipomisen, joten mulle jää vain leivän leipomiset. Leipominen on meditatiivistä toimintaa. Voi heittää aivot narikkaan, vaivata ja pyöritellä. Koirat istuvat lattialla hypnoottinen ilme silmissään. Oppisivatkohan nuo ilmoittamaan kun paistos on kypsää?

Licence to Die

Keräilymessut lähestyvät. Huomenissa pitäisi päättää mitkä taulut lähtevät tuulettumaan kotinurkista. Koska kyseessä ei ole varsinaisesti taidenäyttely valintakin on erilaista. Tekisi mieli viedä ihan uusimpia maalauksia nähtäville, mutta toisaalta kehystetyt kokonaisuudet näyttävät paremmilta kuin viimeistelemättömät reunat. Hmm, tietenkin vain siinä tapauksesssa, ettei valitut kehykset herätä ahdistusreaktiota katselijassa. Kehysten valinnasta olen oppinut sen, ettei varmaa valintaa ole. Tietenkin tauluunsa osaa valita sopivat kehykset, mutta ihmisten kodit ovat niin kovin erilaisia. Tästä pystynee päättelemään huomisen jahkaamisen määrää. Toi on hyvä, ei kun sittenkin toi ja toi, mutta olisko kuitenkin parempi valita noi tuolta takaa, eikun laitetaankin nää takaisin...

SIVUN ALKUUN - AMALIAN ETUSIVU


2.2.2010 Tiistai

Light side, Heavy user

Meksikolaista chilikeittoa ja uunituoretta luomugrahamsämpylää. Hyvää. Olen kulkemassa loppuun tieni kevyttuotteiden kanssa. Light ei maistu, kuten ei köttikään (Synteettinen liha; Knalli ja Sateenvarjo). Juusto Olin vuosia sitten raskaansarjan kevyttuote- fani ja elämäni tuhdeimmassa kunnossa. Pienellä pituusmitan fiilauksella korkkarit jalassa ja hattu päässä ei enää saavutettu sopusuhtaisia arvoja pituus-paino akselilla. Mutta ruokavalioasiat ovat hyvin henkilökohtaisia, joku mikä sopii toiselle ei käykään itselle. Fit for life, makrobioottinen, Viini kasvisruoka (lakto-ovo), alakarppi, elävä ravinto ja totaalinen kuninkuuslaji vesipaasto, kaikkia näitä ja montaa muuta ruokavaliota olen kokeillut. Elävän ruuan-kurssi Fiskössä oli elinvoimia palauttava kokemus pitkän sairaalajakson jälkeen vuosituhannen alussa. Kolmen viikon vesipaasto sai olon tuntumaan voittamattomalta ja ihon hehkumaan. Mutta täydellistä ruokavaliota en ole vielä löytänyt. Alakarppi on kyllä lähellä sitä. En voisi kuvitella eläväni terveyskekseillä ja lasillisella lanttumehua loppuelämääni. Mutta vielä vähemmän haluan ahtaa kupuuni juustottomia juustoja, rasvattomia rasvoja ja sokerittomia sokeripalleroita. Haluan hyvää ja puhdasta oikeata ruokaa! Jos en onnistu pitämään niillä eväillä itseäni säädyllisissä mitoissa ompelutan suuni kiinni.

Heavy Speed Thrash Metal. Olimme viikonloppuna lumikylläisessä Helsingissä hyvällä keikalla. Lavanreunalla laulaminen ja moshailu on loistava pääntyhjennys. Tosin nykyään niskajumitus keikan jälkeen kestää jo kaksi päivää entisen yhden päivän tuskan sijaan. Vanhako? Hah, ei vaan verryttelyn puute. Me 70-luvulla syntyneet ei tulla ikinä vanhoiksi. Forever Young Thrashing Fantastic Four!!!!


Lean poro Nyt tiedän minne Petteri Punakuono piiloutuu aina Joulu kiireittensä jälkeen. Se laiduntaa ystäväni Lean takapihalla Luusuassa :-)


Nyt alkaa pikkuhiljaa lumentulo riittää. Vaikka olenkin kohtuuttomuuksien ystävä, rajansa se on kaikella. Minttu Black vuori pihallamme on valtava. Malla-kili leikkii Kilimanjaro-vuoren valloitusta sen rinteillä ja huipulla. Olen horoskoopiltani kauris, joten mieli halajaa mukaan leikkiin. Nyt kuitenkin taitaisi olla syytä pidättäytyä innostamasta pikkuneitiä enempiin puskuleikkeihin. Malla in top of Minttu Black Mountain Martta-kuttu ei onneksi harrasta sarvilla pökkimistä kuin äärimmäisessä tilanteessa kun Malla on onnistunut suurella vaivalla ärsyttämään sen. Sittenkin Martta palaa nopeasti takaisin omaan hillittyyn ja tahdikkaaseen ulkomuotoonsa. Tuskin maltan odottaa kevättä tämän eläinlauman kanssa, vaikka se tuokin erilaisia rakennuspuuhia mukanaan. Mutta elämisen riemu on varmasti päätä huimaavaa!

Konna mikä konna. Viime vuosi oli varsinainen silmien aukaisija konna-osastolla. Lahjuksia ottavan poliitikon pitäisi saada kovennettua kansalaisten luottamuksen pettämisestä. Siis kovennettua, ei kevennettyä! Ja mitä ovat nämä uutiset Haitiin matkaavista lastenryöstäjistä. Pahuudella on ahnas ja pohjaton kita. Evil has no boundaries. Ei taida olla enää roistoilla kunniakäsitettä ollenkaan ja ainoa glamour-konna on Pongo.

SIVUN ALKUUN


1.2.2010 Maanantai

Ihana talvi!


Jos talvet olisivat aina tälläisiä niistä voisi jopa nauttia. Pikkupakkasilla vuohetkin näyttävät villiintyvän lumisotaan, koirista puhumattakaan. Maisemat ovat satumaisia öin ja päivin. Eläköön vanhanajan talvi.


"Miksi et kerro itsestäsi sitä tai tätä tai tota" Luokittelun kirous. Onko väliä mikä tai kuka taiteilija itseasiassa on? Koulutettu, kouluttamaton, perfektionisti, heittäytyjä, musta, valkoinen, mies, nainen, alkoholisti, absolutisti, kommari tai lälläri. Pah, jos mikään näistä ei välity itse töistä, ne eivät ole minkään arvoisia.

Miksi Suomessa pitää ampua jokaikinen peto, joka erehtyy metsän siimeksestä nenänpäänsä näyttämään? Meillä on lääniä ihmistä kohti, vaikka muille jakaa, mutta muutama sata petoeläintä ei mahdu maahamme. Se on sääli! Metsästys, kalastus, metsänhoito ja luonnonsuojelu... Olen käsittänyt ne jonkinlaiseksi symbioosiksi. Itse olin 15 vuotta kasvissyöjä, mutta asia on vähän toisella tolalla nyt. Kaikenlaisia dieettejä, ruoka kokeiluja jne. Kasvissyönnillä on paljon hyviä puolia, tuskin mitään huonoja. Seuraavaksi paras vaihtoehto olisikin sitten ampua itse ruokansa. Olen aika varma, että siinä tapauksesssa moni tyytyisi pyydystämään porkkanan kasvimaaltaan. Pakastealtaasta on varsin helppo kalastaa kalapuikkoja. Kärjistettyä, kyllä, mutta tehotalous eläinrääkkäyksellä paneroituna ei ole kestävää kehitystä.

Kukkakuvioin koristellut nyörit, 15 cm korot, ihanaakin ihanammat puukengät. Sellaiset näin Amerikan Ellessä. Ainut hömppälehti mikä mulle tulee. Maksaa muutaman taalan, täällä lehtihyllyssä lähellä 10 euroa. Lehdet olivat New Yorkissa älyttömän halpoja verrattuna tänne. Niin, niistä kengistä vielä... Taisivat olla Ungaron. Sellaiset olisivat täydelliset keväällä meidän mutapihaan. Saisivat vuohet nauraa partaansa, mutta siltikin. Maalaisromantiikkaa hehkeimmästä päästä! Onneksi unelmointi on vielä ilmaista huvia, vaikka tosiasiassa kenkien hinnalla saisi sen tuulimyllyn pihaansa tuottamaan ekosähköä. Kai se sitten olisi pakko valita...

SIVUN ALKUUN


21.1.2010 Torstai

No fear, no pain

Beyond reach of Pain Uusi taulu on kuvattu. Siitä ei tullut herkullista hedelmävatia, eikä muutakaan syötävää. Turvallista ruskeaa kuitenkin. Ripaus menneestä maailmasta ja hippunen saavuttamatonta. Vihlovaa särkyä ja läiskittäistä tunnottomuutta sumusilmin katsottuna. Siinä keitoksen aineet tällä kertaa.

Katselin Akuutin telkkarista. Tarkkasilmäinen ystävä ja kollega Lapista oli huomannut edellisessä jaksossa vilahtavan mun taulun :-) Nyt aiheena oli Parkinson ja sitten aivan ihastuttava juttu tulevasta lääkäri/eläinlääkäristä. Täällä odottavat nyt tulevat asiakkaat ta-pi-ti ta-pi-ti. Eläinlääkärissä käynnit ovat mutkattomia ja mukavia, Tri ellei ole kyseessä se viimeinen reissu lemmikin kanssa. Mutta sekin on tehtävä kun aika koittaa. Niin haluaisin itsekin kuolla, mutta meille ihmisille on tarjolla erilaiset vaihtoehdot. Itse et voi valita kuolinhetkeäsi, mutta kun makaat kuola poskella vailla ymmärrystä sairaalasänkyyn sidottuna omaisiasi patistetaan päättämään puolestasi. Nälkäkuolema. Hoitamaton keuhkokuume. Varsin mielyttäviä tapoja kuolla ja omaisille loppuelämän kestävä huono omatunto seuralaiseksi. Ottaisikohan meidän eläinlääkärimme Vesilahdesta mut potilaaksi, jos vaikka hännän ja sarvet hankkisin?

Lama ja köyhyys. Ennen tätä taantumaa ei näillä ole ollut meihin juuri mitään vaikutusta. Toisten elämä kaatuu ja toisten jatkuu ennallaan. Omavarainen omppu Nyt se on osunut meihin. Kun aamulla lueskelee mainoksia ja tarjouksia tarkoitus ei ole lähteä tarvitsemiaan asioita hankkimaan, vaan miettiä kuinka tulla toimeen ilman niitä. 'Pakko saada'-asioiden lista on kutistunut olemattomiin. Hyvänä puolena asiassa on se, että hiilijalanjälkikin pienenee kun kulutus pienenee. Omavaraisuus kuulostaa megahyvältä idealta ja jos lotossa voittaisi ostaisi oman tuulimyllyn. Haaveet ovat muuttuneet maanläheisimmiksi. Kasvattaako köyhyys siis moraalia? Saako kärsimyksistään kruunun? Höpö-höpö, Roope Ankan sanoin :Mieluummin rikas ja terve, kuin köyhä ja kipeä!

SIVUN ALKUUN


18.1.2010 Maanantai

Syötävät värit

Orvokki Levollinen hetki. Koirat ovat lumiriehasta väsyneitä ja vuohet on viety lämpimään talliin. Keittiössä tuoksuu tuore leipä. Leivoin pitkästä aikaa leipää. Alkusyksy meni leipoessa, mutta Orvokki-vuohemme (kuvassa) kuoltua leipominen jäi. Orvokki oli 2 maitolitran kuttu. Kaunis valkoinen lady. Martan maitomäärät ovat huomattavasti vaatimattomampia, joten jokapäiväistä leipomis- tai juustoamispakkoa ei ole. Martta on meidän kahvimaitokuttumme :-)

Full of Joy Punaviinilasi. Hatunnosto tipattomille tammikuulaisille. Itselleni voisi tehdä hyvää viettää edes pari tipatonta päivää. Punaviini on osoittautunut kohtalokkaaksi ja juonikkaaksi tilanvaltaajaksi mun ruoka-aineympyrässäni. Mikään muu juoma ei ole kiehtonut mua niin, että siitä olisi uhannut tulla jokapäiväinen tapa. Jonkinlainen ryhtiliike olisi paikallaan, vaikkakin olen sitä mieltä omalta kohdaltani, että mieluummin lyhyt ja herkullisesti lihava elämä kuin pitkästi tylsän kuivakka vaellus.

Huomenna olisi tarkoitus maalata. Ajatus liittyy ruokaan. Värikästä purtavaa. Mulla on värien nälkä, etenkin lämmittävien värien nälkä. Punainen ja tulinen chili. Oranssinkeltainen ja aurinkoinen appelsiini. Lempeän ja turvallisen ruskea minttusuklaavaahto. Mutta saa nähdä mitä syntyy, kun siveltimet vievät värejä kankaalle...

Meillä on ihania naapureita ympärillämme. Se ei ole mikään pieni asia tai itsestäänselvyys, kun lueskelee yleisönosastoja lehdistä tai kuuntelee radiosta "mikä mättää"-ohjelmia. Kun asuu maalla ei ole vaaraa kerrostalokyttääjistä, mutta ainahan voi seuraavan savun omistajaksi sattua naapuri suoraan helvetistä.

Koirankoulutus on meillä nyt ajankohtainen teema. Nipsu on reilut puolivuotias kultsupoika, jolle olisi asetettava turvalliset rajat. Olen äärimmäisen eläinrakas ja niinpä iltasella sohvalla musta näkyy vain nenänpää, kun elukat ovat asettautuneet mun päälle ja viereen lokotteluhetkeen. Olen ruoka- ja silitysautomaatti, mutta hemmetin huono kouluttaja! Muilla perheenjäsenilla on huomattavasti enemmän auktoriteettiä jo katseessaankin. Nipsu ottikin tavakseen riekkua hihna suussaan lenkillä, juosta älytöntä ympyrää lumi pöllyten mun ympäri ja hyppiä täydellä vauhdilla päin, mieluiten takaa ja yllättäen. Mulla on liian pitkä pinna. Se ei ole hyvä koirankoulutuksessa, jossa nopea palaute on pakollinen ja palkitseva. Muutenkin pitkäpinnaisten ja kilttien ihmisten kannattaisi joskus revitellä tuntemuksiaan h-hetkellä, eikä sitten vuosien päästä, kun jotain rusahtaa ja naksahtaa peruuttamattomasti.

Pian on käsillä urheiluihmisten taivas. Talviolympialaiset 2010. Meille tukijoukoille se tarkoittaa sitä, että nyt viimeistään pitää kaivaa joogamatto esiin ja alkaa harjoittaa lihaksistoa siihen kuntoon, että se kestää viikkojen sohvaperunajakson tekemättä tenän. Selviytymiskeinoksi vaanivaa jäykkyyttä vastaan kylmien oluiden ja popcornien roudaamisen rinnalle kannattaa ottaa vartin välein tapahtuva ylös pomppaaminen, karjuminen ja käsien yhteen hakkaaminen, oli siihen syytä tai ei. Toivottavasti kuitenkin on :-)

SIVUN ALKUUN


13.1.2010 Keskiviikko

Keskiviikko 13.1.2010

Frozen Sain eilen valmiiksi uuden taulun. Ajatuksissani oli maalata talvinen maisema, mutta toisin kävi. Siitä taisi tulla sisäinen maisema höystettynä talven kuuraa ja jäätä huokuvilla väreillä. Mun on maalattava sitä miltä tuntuu, joten tilaustöiden välttely on ihan aiheellista. Mitäköhän kuviteltu työn tilaaja ajattelisi, jos löytäisi muotokuvastaan esim. sarvet...

Sarvista puheenollen meidän vuohitytöt ovat ihania. Niiden kanssa puuhaillessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Malla on vielä kili vai olisiko jo nuorvuohi, kun on yli puoli vuotias sarvipää. Tyttönen on kuitenkin aika velmu loikkija, jonka kekseliäisyydellä ei ole rajoja. Martta taas on hitaanpuoleinen ja täydellinen rutiinifriikki, jonka kärsivällisyyttä Malla yrittää parhaansa mukaan horjuttaa, joskus siinä onnistuenkin.

Tänään posti toi Lidlin mainoksen. Meillä mainos tutkitaan tarkkaan ja Lidl on ykkös hovihankkijamme. Meidän kauppalaskut pienenivät huomattavasti Lidlin tullessa Suomeen ja jotenkin mua viehättävät vähän erilaiset valikoimat kaupassa. Nyt näyttivät ekologiset pesuaineet rantautuneen tännekin, hyvä juttu!

What´s the time Mother Earth Ilmaston lämpeneminen on juuri alkanut upota ihmisiin, ainakin puheen tasolla, kun Aamulehti iskee aamiaispöytään murojen seuraksi tulevan jääkauden uhkakuvat. Jotenkin on sellainen olo, että meitä pelotellaan milloin milläkin varsin heppoisin perustein. Me suomalaiset olemme vieläkin helppoja kohteita moiselle, koska auktoriteettien kunnioitus ja ns virallisiin tahoihin luottamus istuu sitkeässä meissä, vaikka olisimmekin muuten hitaasti lämpeneviä uusille 'kotkotuksille'. Sikainfluenssa tuli ja meni, mutta varmasti nurkan takana odottaa jo uusia kauhistuksia lääketehtaiden iloksi. Medialla on paljon valtaa ja sen pitäisikin miettiä kuinka tuota valtaansa käyttää. Uskottavuus on tämän vuoden täsmäase, niin lehdille, telkkarille, poliitikoille kuin kenelle tahansa tallaajalle. Se on asia, jonka arvo selviää useimmille vasta kun on liian myöhäistä herätä.

Kultainen noutaja Nipsu nukkuu tuolini vieressä varsin eriskummallisessa asennossa. Kumikoira. Talossa on rauhallinen hetki, kun on pitkä kävelyretki takana. Kohta onkin sitten aika viedä vuohet sisälle nauttimaan heinää ja lämmintä vettä.

Chili Ruuanlaitto on niitä kotitöitä joista voin sanoa pitäväni. Iso kiitos siitä kuuluu Nigellalle, jonka idearikkaat ja herkulliset ohjelmat ovat antaneet melkoisen attitude-ruiskeen keittiööni. Rennoin rantein ja mielin, ihan niin kuin maalatessakin, ilman mitään pakkoja.

Futis Tytär Tinja harrastaa jalkapalloa ja kuvataidetta. Jalkapallosta tulee heti mieleeni sana epätasa-arvo; naisvalmentaja savustettiin ulos. Ellen itse tätä tietäisi läheltä seuranneena niin en kyllä uskoisi, että sellaisiakin dinosauruksia vielä on! Mitä liikkunee niiden päässä, joiden mielestä tyttöjoukkueelle ei käy naisvalmentaja??? Riittäisi kun on kaikenmoista mietittävää nykyään lasten turvallisuuden takia kuten harrastuspiireissä pyörivät pedofiilit ja doping-hemmot, joten olisi suotavaa, että aikuisten älyttömät hiekkalaatikkoleikit poistuisivat kuvioista.

Osallistumme Keräily 2010 messuille Tampereen Pirkkahallissa helmikuussa. Kiva viedä taulujaan jonnekin tuulettumaan :-) Vaikka mulle paras "kauppa-areena" ja "näyttely-salonki" on kautta aikojen ollut netti. Mitä puuhannee Kuvasto nyt, jolla on ollut loistavia ideoita, mutta ei ilmeisesti toteuttajia...

Positiivinen asenne. Iloinen hymy. Ystävällisyys. Lämmin halaus. Näitä kaikkia kaipaan itselleni, omiksi ominaisuuksikseni. Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät tekemään hyviä asioita. Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät olemaan ystävällisiä. Näiden kahden yhdistelmä onkin sitten jo jumalolento mun silmissäni. Itse voin olla aurinkoinen, kun ei tarvitse välittää. Tai voin pyrkiä tekemään hyvää, mutta usein raivopäisenä, jostakin epäkohdasta sydämistyneenä. Kai elämä on jatkuvaa tasapainottelua, mutta jonkinlainen hallintapaneeli olisi syytä olla kädessä ylilyöntien varalle.

SIVUN ALKUUN


7.1.2010 Torstai

Lumisilla lakeuksilla

Tee Ulkona on jäisen kaunista. Puita peittää paksu lumikerros ja kaikkialla on häikäisevän valkoista. Vanhanajan postikortti-maisemat. Istun keittiön ikkunan äärellä teemukin kanssa. Siitä tuntuu olevan ikuisuus kun viimeksi kirjoitin blogia. Hämeenpuiston Galleria-Amalia blogi loppui samalla kun galleria purettiin. Eihän siitä ole kuin puolisen vuotta, mutta aika tuntuu kaikkine tapahtumineen paljon pidemmältä...

Martta Silloisiin ajatuksiin ja tunnelmiin tuntuu vaikealta palata, mutta niistäkin syntyi sittenkin taas jotakin hyvääkin. Emme lähteneet safarille Afrikkaan, emmekä perustaneet vuohitilaa Itä-Suomeen, mutta vuohia meille tuli. Perheenjäsenet ovat tällä hetkellä mies ja nuorimmainen tytär sekä kohtalainen lauma kaikenkarvaisia eläinystäviä. Meillä asustaa Hotti-katti, Pongo-kilppari, Veeti- ja Nipsu-koirat ja Martta ja Malla vuohet, unohtamatta pihan harakkapariskuntaa, oravaperhettä ja hiiriduoa. Elämä ei ole vauhditonta ja harmaata, jokainen hiljainen hetki on luxusta.

Koirien kanssa kävellessä on mieleen jäänyt monta upeaa talvimaisemaa, jotka tekisi mieli maalata. Maalaamiseen on tullut taas polte. Pakotus. Tarve. Se on hyvä alku.

Silmät ovat sielun peili. Mun silmät ovat taas oikutelleet kaikenlaisin tulehduksin ja säryin. Silmänpaineetkin olivat koholla. Etsin netistä tietoa miten voisi silmänpaineisiinsa vaikuttaa itsehoidolla, koska kroonistuneet iriitit ja korkeat silmänpaineet ovat hankala yhdistelmä. Vastaukseksi tarjottiin sadoilla sivuilla kannabiksen kasvatusta. Vau, mutta taidan kuitenkin kokeilla jotain mustikkapitoista ja lepoa ennen yrttitarhuriksi ryhtymistä. Mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että luonnon yrttitarha on käytettäväksi luotu.

Raatorehellisyys. Hyväksi vai pahaksi? Onko väliä kuinka hyväksi katsottu lopputulos saavutetaan? Pieni paha, iso paha. Kuka punnitsee vaakakupit? Filosofiaa suoraan Röllimetsästä.

Presidentin valtaa ei pidä vähentää! Täytyyhän meille ihmisille jättää se pikkuruinen vaikuttamisen illuusio. Politiikka on kyllä näinä päivinä ruma sana, suorastaan hävytön herja!

Taide. Sekin on sanana kokenut melkoisen inflaation mun korvissani viime vuoden aikana. "Pinnallista paskaa" juu, suurin osa. Yhdistyshelvettiä - ei enää koskaan. Mutta en ihan tarkkaan tiedä milloin kadotin itseni tapahtumien pyörteissä. Martta Peilikuva ei vastannut ollenkaan sitä mitä halusin nähdä. Milloinka musta oli tullut kateellinen paskiainen? Miksi jonkun toisen menestys tai hieno työhuone sai mut repimään naistenlehden kulttuurisivut silpuksi? Mulla on lukuisia huonoja piirteitä, mutta kateus oli uusi lisä cv:hen. Olin alkanut vertailla ja se on täysin turhaa puuhaa. Elämästäänhän voi tehdä sellaisen kuin haluaa. Jos taiteilija-'uran' alussa olinkin sinisilmäinen idiootti, jonka naivius nauratti joitakin... Ottaisin sen minän heti takaisin. Kyynisyys tappaa luovuuden ja ilon. Paskantärkeiden pikkusielujen armeija ei mua saa riveihinsä, vaikka läheltä liippaisi.

Ulkona maisema virittäytyy siniseen hetkeen. Tee on jäähtynyt kupissa. Toivoisin tästä vuodesta parempaa kuin edellisestä, joka oli painajaismainen. Toivoisin, että olisin jotakin oppinut ja että voisin jotakin unohtaa. Toivoisin, että osaisin keskittyä vain tärkeisiin asioihin elämässä. Ja sitten kaiken toivomisen ja haihattelun sijasta olisi kai aika kääriä hihat ja ryhtyä toimimaan haluamansa eteen.

SIVUN ALKUUN


©2010 Art-Amalia

Sivujen toteutus APY-Partnership